Ilmastonmuutoksesta puhutaan monen mielestä jo enemmän kuin tarpeeksi. Puhe uhkaa muuttua kohinaksi, jonka sisältöä ei enää jakseta kuunnella. Tuoretta Lundin yliopiston selvitystä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä se haastaa isoihin niin yksilöä kuin yhteiskuntaa ja koko ihmiskuntaa koskeviin pohdintoihin.
Helsingin Sanomat esitteli (18.8.) kyseistä selvitystä, jossa laskettiin yksilön tekojen ja valintojen ilmastovaikutus. Listauksessa ylivoimaisesti suurimman ”syntitaakan” sai aikaan lapsen hankita. Paras ilmastoteko olisi niin ollen joko lapsen hankinnasta luopuminen tai ainakin lapsiluvun pitäminen mahdollisimman pienenä.
Häkellyttävä tulos johtuu paljolti siitä, että syntyvän lapsen aikaansaama ilmastotaakka sälytetään selvityksessä kokonaisuudessaan hänen vanhempiensa niskaan, samoin mahdollisten lastenlasten vaikutus ilmastoon.
***
Lasten hankkiminen on herkkä asia. Perhe päättää siitä tykönään, eikä ulkopuolisten näkemyksillä saati yhteiskunnan toimilla välttämättä ole vaikutusta siihen, syntyykö lapsia yksi vai enemmän, vai syntyykö lainkaan. Lisäksi on tahatonta lapsettomuutta.
Lundin yliopiston selvitys on näköalaltaan varsin ankea: yksi lapsi vähemmän on iso ilmastoteko, monin verroin isompi kuin autottomuus, kierrätys tai kasvissyönti.
Näkemys myös haastaa perinteisen ja monissa kristillisissä yhteisöissä yhä ajankohtaisen ”sallikaa lasten tulla” -periaatteen. Haaste on siis yleisesti hankala ja yksilöä syyllistävä.
Sanottakoon kuitenkin selvästi: ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tehdä synnytyslaitoksissa vaan jossain ihan muualla, siellä missä tehdään koulutusta, hyvinvointia, teollisuutta, teknologiaa ja kauppaa koskevia sopimuksia.
***
Viime aikoina on oltu huolissaan Suomen alhaisesta syntyvyydestä. On sanottu, että kansakunnan tulee uudistaa itsensä kohtuullisen syntyvyyden avulla. Toisaalta globaalissa näkökulmassa suomalaisten vähäinen määrä on hyvä asia, sillä kulutamme paljon ja hiilijalanjälkemme on suuri.
Mutta täysin riippumatta meikäläisten vauvojen pienestä määrästä maapallon väkiluku jatkaa kasvuaan.
Väkimäärän kasvu ja samanaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen ovat myrkkyä ilmastolle. Ellei sitten yhteisillä päätöksillä päästä ympäristöä vähemmän kuluttavaan elämäntapaan. Sitä odotellessa yksilölliset ratkaisut ja arjen valinnat voivat toimia esimerkkinä.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 22.8.2019.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.