Maassamme tuli 1.3. voimaan uusi avioliittolaki, joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien avioliitot. Se oli monelle ilon hetki, mutta kirkossa monelle myös kauhistuksen.
Maaliskuun alun jälkeen on syytä säilyttää suhteellisuudentaju. Suomi on suuri maa. Kirkollisen keskustelun ja paikallisen päätöksenteon viesti ei ole kutsuva, joten sankoin joukoin sateenkariparit tuskin tulevat kirkkojen oville. Monin paikoin elämä jatkuu niin kuin ennenkin.
Myös parisuhteensa rekisteröineille vuonna 2010 räätälöity rukoushetki heidän kanssaan ja puolesta on jäänyt kiusallisen vähälle käytölle. Se tuskin kokee uutta tulemista kompromissitoimituksena, vaikka piispat ohjeistuksissaan niin toivovat.
Lisäksi on syytä muistaa kirkon periaatteellinen näkemys, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Siihen ei ole tullut muutosta. Mutta samaan aikaan pitää tunnustaa, että lain voimaantulo muutti eräiden pappien ja seurakuntien käytännön suhtautumista tähän näkemykseen.
Kirkossa elää tosiasiallisesti rinnakkain kaksi toisistaan eroavaa näkemystä avioliitosta. Piispa Kaarlo Kalliala esimerkiksi esitti Turun Sanomissa, että tällainen näkemysten rauhanomainen rinnakkaiselo toisi pysyvän ratkaisun kirkkoon.
On arvattavissa, että varsinkin alussa rinnakkaiseloon haetaan vastakkainasettelua kanteluin. Mitä rajumpia mahdolliset rangaistukset ovat ja mitä enemmän niitä on, sitä surkeammaksi tilanne muuttuu. Varsinkin, jos eri hiippakunnissa vallitsee erilainen kurinpitoasteikko.
Kuten Kirkon työmarkkinalaitoksen eläkkeellä oleva johtaja Risto Voipio
Kotimaa24:n blogissaan kirjoitti: ”Lakituvan kautta ei yksikään työnantaja voi menestyksellisesti hoitaa esimiestoimintaansa eikä henkilöstöhallintoaan.”
Fiksuinta olisi, että vihkijöitä ei suin päin rangaistaisi, vaan annettaisiin tilanteen ensin muotoutua ruohonjuuritasolla. Kirkollinen päätöksentekokoneisto seuraa sitten aikanaan perässä uuden tilanteen ja keskustelun vaatimalla tavalla.
Minkäänlaiseen panikoitumiseen ei myöskään ole syytä. Kirkolla on aikaa. Mutta ei niin paljon kuin moni haluaisi.
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Aloite kirkolliskokoukselle: Sateenkaariparien kirkollinen vihkiminen mahdolliseksi
Selvitys: Papin ei tarvitse vihkiä sateenkaariparia – mutta jos pappi vihkii, liitto on pätevä