Aktiivisten seurakuntalaisten vahva yhteishenki on arvokas voimanlähde mukana oleville. Mutta miten vältetään sellainen sisäpiiriläisyys, joka vaikeuttaa uusien tuloa mukaan toimintaan?
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa asiaa on pohdittu paljon. Toimintaa on kehitetty erityisesti sitä silmälläpitäen, että mahdollisimman monet aivan uudetkin ihmiset löytäisivät paikkansa niin seurakunnan vapaaehtoistyössä kuin erilaisissa tilaisuuksissakin. Kynnyksen madaltamiseen on satsattu.
Suurella sydämellä -toiminta on tarjonnut Mikkelissä monille väylän löytää oma paikka ja tehtävä seurakunnan vapaaehtoisena, joko lyhyeksi tai pitkäksi aikaa. Nettisivustolle voi ilmoittaa sekä avuntarpeestaan että halustaan vaikkapa hoitaa lapsia, auttaa talonmiehen hommissa tai pestä eläkeläisen ikkunoita.
Eläkeläisille järjestetään Mikkelissä myös erityisiä kutsuiltoja, joihin kutsutaan nimenomaan uusia vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita. Nuorille naisille on puolestaan perustettu oma ompeluseura. Kesäkuukausina papit kiertelevät torilla kahviloissa jutustelemassa ihmisten kanssa.
– Itse olen perehtynyt logopediaan ja vedän elämäntaitoryhmiä. Ne ovat kiinnostaneet monia, joilla ei ole erityistä yhteyttä seurakuntaan. Niiden myötä osa on rohkaistunut mukaan muihinkin seurakunnan tilaisuuksiin, kertoo Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön työalajohtaja Anita Teittinen.
Vastuu on sekä työntekijän että seurakunta-aktiivin
Teittisen mukaan työtekijöiden rooli seurakunnan tilaisuuksiin tulevien uusien ihmisten kohtaamisessa on aivan keskeinen. Uudet on toivotettava tervetulleeksi ja heitä pitää kuunnella herkkävaistoisesti. Mitä juuri tämä ihminen toivoo seurakunnalta? Miten saisin hänet tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi?
Vastuunsa on myös jo mukana olevilla vanhoilla seurakunta-aktiiveilla. Kahvitilaisuudessa olisi hyvä välillä irrottautua tutusta ja turvallisesta pöytäseurueesta ja istahtaa uuden ihmisen viereen kyselemään kuulumisia.
– Vanhatkin ovat kaikki joskus olleet uusia tulokkaita ja heitä on ruokittu, heidät on otettu mukaan joukkoon. Nyt heidän tehtävänsä on antaa uusille tulijoille sitä hyvää, mitä he itse ovat saaneet, Anita Teittinen linjaa.
”Taas tuli messuryhmään kaksi uutta perhettä”
Nivalan seurakunnan tuore kirkkoherra Sanna Jukkola käynnisti seurakunnassa jo viransijaisena toimiessaan jumalanpalvelusryhmät. Nivalassa on nyt kymmenen avointa messuavustusryhmää, joiden vetäjät kokoavat kukin noin neljä kertaa vuodessa porukan avustamaan messun eri tehtävissä.
– Ensi sunnuntain messun suunnitteluun tuli taas mukaan kaksi uutta perhettä. Tämä siis todella toimii. Monenikäiset seurakuntalaiset rohkaistuvat mukaan, kun tehtävät ovat kertaluonteisia, Jukkola iloitsee.
Seurakunnan työntekijä voi Jukkolan mukaan madaltaa ihmisten osallistumiskynnystä seurakunnan tilaisuuksiin myös kulkemalla korvat auki siellä missä ihmiset ovat. On tärkeää olla avoin uusille ideoille.
– Ei pidä juuttua vain siihen, miten asiat ovat aina olleet. Kun motoristit esittivät meille toiveen avata ajokausi siunatusti, järjestimme keväällä motoristikirkon, Jukkola toteaa.
Rukouksella voi rakentaa hyvää ilmapiiriä
Klaukkalan kirkkopiirin seurakuntapastori Johannes Haapalainen Nurmijärven seurakunnasta toteaa, että ihmisellä on luontainen tarve ja halu kuulua johonkin joukkoon. Esimerkiksi herätysliikkeet vastaavat tähän kaipaukseen määrittelemällä joskus tarkastikin, millä tavoin uskovat ja käyttäytyvät tai pukeutuvat kuuluvat ”meikäläisiin”.
– Seurakuntayhteyttä pitää kuitenkin vaalia yli rajojen. Kaikkien ei tarvitse tykätä samoista lauluista, Haapalainen sanoo.
Haapalainen pitää olennaisena kysymyksenä sitä, mieltävätkö aktiiviseurakuntalaiset olevansa suljetun piirin vai avoimen yhteisön jäseniä.
– Meidän pappien tulisi opetuksessa painottaa, että seurakunta on aina avoin yhteisö. Kirkolle on elämän ja kuoleman kysymys, voivatko erilaiset ihmiset kokea, että minäkin kuulun tähän joukkoon.
Työntekijä on Haapalaisen mukaan avainasemassa, kun seurakunnan tilaisuuteen saapuu uusia kasvoja. Hän voi esitellä uudelle ihmiselle vakituisempia kävijöitä ja mahdollistaa tutustumista. Toisaalta ei saa olla yli-innokas. Jotkut haluavat seurailla aluksi asioita rauhassa sivusta.
Ratkaisevaa on ilmapiiri, joka mahdollistaa aidon ihmisten välisen yhteyden.
– Se onkin sitten mystinen kysymys, mistä kaikesta hyvä ja vastaanottavainen, avoin ja salliva ilmapiiri syntyy. Uskon, että yhtenä tärkeänä rakennusaineena siinä on rukous.
Vaikka sirkustempuillakin voi joskus olla paikkansa kirkossa, Haapalainen uskoo vakaasti tavalliseen, rauhalliseen, pitkäjänteiseen perustyöhön seurakunnissa.
– Siitä rakentuu se pohja, jossa ihmiset kokevat välittämistä, kohdatuksi tulemista ja lähimmäisenrakkautta, Haapalainen sanoo.