Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto valitsi Olli-Pekka Silfverhuthin, 52v., Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi ja hiippakunnan tuomiorovastiksi kokouksessaan 11.5. Silfverhuth valittiin tehtävään neljän hakijan joukosta, joista vaalipaneeliin oli kutsuttu kolme. Silfverhuth sai annetuista äänistä 10, molemmat muut hakijat 3. Silfverhuth kertoo olevansa kiitollinen saamastaan luottamuksesta.
– Tuntuu hyvältä saada selkeä mandaatti tulevaan tehtävään.
Silfverhuth siirtyy tehtävään Pirkkalan seurakunnan kirkkoherran virasta, jossa hän oli ehtinyt olla yli 13 vuotta. Silfverhuth kertoo uudenlaisen toimintaympäristön innostavan.
– On mielenkiintoista siirtyä toisenlaiseen ympäristöön ja rakenteeseen johtamistyön kannalta. Toki se tuntuu myös haikealta, sillä Pirkkalassa on ollut myös erittäin hyvä olla.
Kaupunkiseurakunnatkaan eivät ole jäänet Silfverhuthille vieraiksi, sillä hän on työskennellyt esimerkiksi Hampurin merimieskirkon pappina vajaan viiden vuoden ajan.
– Hampurin yhteisökin oli aivan kaupungin keskustassa, monikulttuurisessa ympäristössä. Nyt on jälleen edessä paluu kaupunkimaisempaan maisemaan!
TAMPEREEN TUOMIOKIRKKOSEURAKUNNAN alueella asuu paljon opiskelijoita. Paljon on myös monikulttuurisuutta ja ikäihmisiä. Silfverhuth kertoo väestöprofiilin olevan Pirkkalaa kirjavampi.
– Muuttoliike on jatkuvaa kumpaankin suuntaan. Lisäksi alueella liikkuu todella paljon ihmisiä – sekä tamperelaisia, että Tampereella vierailevia.
Tuomiokirkkoseurakunnan alueella on peräti viisi kirkkoa: Aleksanterin, Finlaysonin ja Kalevan kirkot sekä tietysti Tuomiokirkko ja Vanha kirkko. Silfverhuth uskoo voivansa ammentaa vanhoista tehtävistään paljon uuteenkin toimeen.
– Merimieskirkkomaailmaan säpinästä on hyvä ammentaa kaupungin keskustatodellisuuteen. Yksi kysymys on, miten pirkkalalaista yhteisöllisyyttä voisi saada lisää myös kaupunkiolosuhteisiin?
Keskustan kirjavan kulttuuritarjonnan Silfverhuth näkee rikkaana mahdollisuutena.
– Kumppanuuden rakentamismahdollisuuksia kulttuuri- ja taide-elämän suuntaan riittää. Tärkeää on myös kaupungin ja oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö.
Silfverhuth kertoo olevansa vaikuttunut myös siitä, että Tampereelle on muotoutunut kristittyjen väliseen yhteistyöhön kannustava turvallisempi tila.
– Iso joukko uskonnollisia yhteisöjä toimii yhdessä. Vuorovaikutus on tärkeää.
SEURAKUNNAN VIESTINÄ Silfverhuth pitää toivoa.
– Eri-ikäiset ihmiset kaipaavat toivoa tässä ajassa. Kristillinen usko on toivoon kiinnittymistä. Tässä maailmassa eletään niin monenlaisten uhkakuvien edessä, että kirkon täytyy valaa ihmisiin toivoa. Meidän on muistutettava, että Kristus kulkee tässäkin kaupungissa meidän rinnallamme.
Vapaa-ajallaan Silfverhuth liikkuu paljon. Erityinen innostuksen kohde on metsä: suunnistaminen ja hiihtäminen talvisin.
– Paljon merkitsevät myös järvet. Pyhäjärven, Näsijärven tai Längelmäveden äärellä minä lepään. Ne ovat minun mielenmaisemiani.
Silfverhuthin perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta, joista nuorinkin on pian lähtemässä omilleen. Hän asuu Tampereella tutkijapuolisonsa Outin kanssa.