Olet Helsingin yliopiston teologian opiskelijoiden lehden Kyyhkysen vastaava päätoimittaja. Viime aikoina olet ollut paljon esillä naisten asemaan liittyvissä kysymyksissä. Samuli Suonpää, oletko feministi?
– Pidän tätä roolia vieraana ja yllättävänä jopa itselleni. Olen Tyrväällä keskellä naispappeuden vastustajia kasvanut keski-ikäinen, poliittisesti oikeistolainen konservatiivi. Olen elänyt maailmassa, jossa mies johtaa ja naiset ovat alaisia. Mies vastaa kodin ulkopuolisesta ja nainen kodin sisäpuolisesta elämästä. Vasta kun palasin yliopistolle pari vuotta sitten, törmäsin siihen tosiasiaan, että maailmassa on minua paljon fiksumpia naisia. Se ei ollut mukava huomio. Olen nauttinut valkoisen heteromiehen etuoikeutetusta asemasta. Vähitellen alan tunnustautua feministiksi. Minulle feminismi merkitsee sitä, että kyetään tunnistamaan ja tunnustamaan niiden rakenteiden olemassaolo, jotka yhteiskunnassa ohjaavat sukupuolia.
Tarvitaanko teologisessa tiedekunnassa tai kirkossa feminismiä?
– Kyllä tarvitaan. Olen huomannut, että jos opettaja esittää luennolla kysymyksen ja useampi viittaa, aikuinen mies saa puheenvuoron ensimmäisenä ja nuoret naiset vasta hänen jälkeensä. Olen kuullut, että opettajat saattavat edelleen olettaa naisopiskelijoiden tähtäävän uskonnonopettajiksi. Se on harvinaista, mutta sitä tapahtuu.
– Kirkossa pitäisi lopettaa naispappeudesta puhuminen. Olin viime vuosiin asti sitä mieltä, että naispappeuden yhteydessä hyväksytty ponsi oli fiksu tapa toimia. Vasta viime vuosina olen havainnut, kuinka paljon se on hidastanut rakenteiden muuttumista.
Mihin suuntaan haluat kehittää Kyyhkystä?
– Kun aloitimme puolitoista vuotta sitten toisen päätoimittajan Ella Luoman kanssa, tavoitteenamme oli ryhtyä tekemään vähän tylsempää lehteä. Halusimme kertoa kirkosta ja yhteiskunnasta. Lupasimme, ettemme tee seksijuttuja. Olen vähän lipsunut siitä. Tarkoituksena ei ole ollut tehdä lehdestä räväkämpää. Kun kerroin pääkirjoituksessa, ettei lehdessä julkaista naispappeutta vastustavan Suomen Teologisen Instituutin mainoksia, ei ollut kysymys konfliktihakuisuudesta vaan avoimuudesta ja rehellisyydestä. Olisimme voineet tehdä saman päätöksen kaikessa hiljaisuudessa, mutta halusin kertoa siitä julkisesti.
Esittelet itsesi Twitterissä näin: ”Entinen yrittäjä, entinen poliitikko. Ennen aina oikeassa. Teologian opiskelija, tuomittu syntinen ja ehkä joskus vielä pappi.” Miten sinusta tuli teologian opiskelija?
– Olen tämän tiedekunnan pitkäaikaisimpia opiskelijoita. Aloitin teologian opinnot vuonna 1995. Opiskelin silloin vuoden, mutta lähdin sen jälkeen muihin töihin. Kaksi ja puoli vuotta sitten sain tuomion talousrikoksista. Vasta ison elämänmuutoksen ja romahduksen jälkeen ymmärsin palata takaisin. Nyt koen olevani oikeassa paikassa ja tähtään pappisvihkimykseen.
Minkälainen pappi sinusta tulee?
– Olen sitä mieltä, että kirkon tehtävä ei ole kertoa ihmisille, miten heidän tulee elää. Kirkko on paikka, johon virheitä tehnyt ja arkeen väsynyt voi tulla hiljentymään. Haluan olla sellainen pappi, joka istuu vieressä tunnin ajan, kuuntelee kun toinen puhuu ja ymmärtää pitää turpansa kiinni. Saarnastuoli ei ole oikea paikka sellaiselle julistukselle, jota teen tällä hetkellä lehdistössä. Kirkossa keskitytään hengellisyyteen.
Kuva: Jani Laukkanen
Juttu julkaistu Kotimaassa 28.5.
Lue myös:
Kyyhkynen-lehden ympärillä kuohuu – päätoimittajan asema voi nousta esiin