Esseistin ja papin Juhani Rekolan (1916–1986) aikaisemmin julkaisematon käsikirjoitus Irlantilainen päiväkirja julkaistiin eilen Kouvolan Kirkkopäivillä.
Kirjan julkaisu- ja keskustelutilaisuus järjestettiin osuvasti irlantilaispubi Irish Pub Old Tomissa, joka pullisteli kuulijoita äärimmilleen pakattuna.
Irlantilaisen päiväkirjan käsikirjoitus on vuodelta 1970. Miksi se olisi ajankohtainen juuri nyt, lähes puoli vuosisataa myöhemmin?
Isonkyrön kirkkoherra Artturi Kivineva kertoi tulleensa tilaisuuteen suoraan Kirkon koulutuskeskuksesta, jossa hän oli viettänyt kolme päivää pohtien kirkon rakenteita.
– On puhuttelevaa, että tähän hetkeen, jolloin ainakin kirkon sisällä puhumme paljon rakenteista, olemme huolissamme ja itkemme väheneviä resursseja, tulee tällainen kirja, joka puhuu kirkon harhateistä vuonna 1970. Miten kirkko on takertunut historiaan ja kaikkiin niihin arvoihin, mitä siihen liitetään. Kirkko on ottanut moraalinvartijan roolin. Se hyökkää kuin partiolainen, aina valmiina räksyttämään, Kivineva kuvaili.
Hän kertoi, että Irlantilainen päiväkirja tarjoaa kirkolle lääkkeeksi radikaalisuuden, epätoivon ja vapauden teitä. Kivineva kertoi kirjan tarjoavan paljon hyviä aineksia keskusteluun myös tänä päivänä ja kuvasi sitä ”merkittäväksi puheenvuoroksi tähän aikaan neljänkymmenenviiden vuoden takaa”.
Irlantilaisen päiväkirjan esipuheen kirjoittanut toimittaja Heimo Hatakka totesi puolestaan Juhani Rekolan olevan jatkuvasti ajankohtainen.
– Hän on ihminen, johon tarttui hyvin vähän siitä ajasta, jota hän eli. Hän eli tässä mielessä ehkä ikuisuudessa. Hänen kysymyksensä ovat sellaisia, joita jokainen sukupolvi pohtii. Ne ovat ihan yhtä ajankohtaisia nyt kuin silloin.
Hatakka huomautti, ettei Rekolalla ollut koskaan elinaikanaan yhtä suurta yleisöä kuin nyt.
– Koko kirjoittajan uransa hän ajatteli kirjoittavansa hyvin pienelle yleisölle. Siltä osin hän oli väärässä.
Lue myös: