Espoon tuomiorovasti Antti Kujanpää
kysyy
Kotimaassa (4/2020), olisiko aika uudistaa messukirjat. Hänen mielestään ”monet käsikirjojen tekstit ovat alkanet tuntua kielellisesti vanhentuneilta ja kömpelöiltä ja seurakuntalaisista vaikeaselkoisilta”. Monet papit ovatkin jo alkaneet uudistaa tekstejä omin päin ”enemmän tai vähemmän onnistuneesti”.
Kujanpää kiteyttää hienosti jumalanpalveluskielen uudistuksen tavoitteen: kielen tulee olla tuoretta, ymmärrettävää ja koskettavaa. Siksi on aloitettava ripeästi messukirjojen ”kielenhuollollinen ja sisällöllinen korjaus”.
Mitähän Kujanpää mahtaa tarkoittaa ”kielenhuollollisella korjauksella”? Olin edellisen käsikirjauudistuksen liturgiajaostossa kielenhuollon asiantuntijana. Eivät kielenhuollon periaatteet ole siitä ajasta paljonkaan muuttuneet.
Arvaan kuitenkin yhden asian, josta voisi olla kysymys. Esirukousten ”kielenuudistuksessa” on viime vuosina alkanut näkyä seuraavaa: ”Me rukoilemme heidän puolestaan, jotka aikovat solmia avioliiton.” Vanhastaan on ollut, kielenhuollon ohjeiden mukaisesti, pronominin heidän sijasta niiden: ”Rukoilemme niiden puolesta, jotka aikovat – –.”
***
Miksi pitää olla niiden eikä heidän? Eikö ihmisiin viitata yleensä pronomineilla hän tai he? Tässä joka-lauseessa niiden viittaa kohteeseensa yleistävästi, ts. puhe ei ole tietyistä, tunnetuista yksilöistä vaan yleisesti kenestä hyvänsä, johon luonnehdinta sopii. Tällaisesta yksilöimättömästä ryhmästä (ainakin yleensä) mainitussa rukouksessa on kyse.
Sama ilmaisutapa on viime vuosina yleistynyt lehti- ja muissa teksteissäkin: ”Mukana on todennäköisesti myös heitä, jotka liittyvät kirkkoon ennen häitä ja eroavat sitten muutaman vuoden päästä.” Kyseessä on epämääräinen joukko, joten säännön mukaan tulee olla niitä.
Käytäntö on vanha ja vakiintunut, minkä myös sananlaskut todistavat: ”Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.” Jo Agricola (1500-luvulla) on rakennetta käyttänyt: ”Autuat ovat ne, jotca wanhurscauden tähden waiva kerssivet [= kärsivät] – –.”
Nykyisissä kirkollisissa kirjoissa, Raamatussa, virsikirjassa ja kirkkokäsikirjassa, noudatetaan säännönmukaisesti ne jotka -rakennetta. ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan – – ” (Mt. 5:10). ”Suo niiden, jotka työhösi ottavat kutsun vastaan – –” (VK 251:4).
***
Jos messukirjoja ruvetaan uudistamaan, tästäkin kieliseikasta varmasti keskustellaan. Korjausta ne jotka > he jotka ei voi tehdä kevyellä kädellä, koska takana on monisatavuotinen kielenkäytäntö ja siihen perustuva kieliohje. Jos messukirjojen tekstejä tältä osin uudistetaan, eteen tulee kysymys, mitä tehdään vastaaville ilmauksille muissa kirkollisissa kirjoissa.
Itsekin tosin mietin, olisiko nykyisen kieliohjeen rajapinnassa, siis tuntemattoman kohteen (ne) ja tunnetun kohteen (he) välillä kuitenkin alue, jossa he läheisyyden, myötätunnon tai yleisen koskettavuuden ilmauksena olisi paikallaan: ”Muistamme heitä, jotka ovat menettäneet rakkaansa.” Siitä voisi keskustella.
Taru Kolehmainen
Kirjoittaja on Kielitoimiston tutkija (el.) ja liturgiajaoston kielen asiantuntijajäsen 1990-luvulla.
Mielipidekirjoitus on julkaistu 14.2. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Mielipide: Uusia rukouksia kirkollisiin toimituksiin kirjoitetaan parhaillaan
Mielipide: Ajan hammas söi 20 vuotta sitten uudistettujen messukirjojen kielen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.