Luterilaiset ja ortodoksit mieltävät perheen ”pikku kirkoksi”

Suomen luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon valtuuskuntien väliset yhdennettoista teologiset neuvottelut pidettiin luterilaisen kirkon vieraana 22.–23. marraskuuta 2012 Järvenpäässä. Neuvottelujen aiheet olivat Tunnettu ja tuntematon Jumala ja Koti kristillisenä kasvattajana. Aiheisiin syvennyttiin alustuksilla.

Neuvotteluissa kirkot totesivat yhteisesti muun muassa, että kirkkojen kesken ja niiden omissa traditioissa pyritään ymmärtämään uskon perustotuuksia erilaisia käsitteitä käyttäen. Termien merkitys ei aina ole helposti ymmärrettävissä toisen tradition näkökulmasta. Kirkon yhteinen usko on kuitenkin enemmän kuin yksittäisten teologien näkemykset. Jumalan tuntemisessa ja Jumalasta puhumisessa keskeiseksi nousee kokemus elävästä Jumalasta, joka Jeesuksessa Kristuksessa on tullut ihmiseksi ja ilmoittanut itsensä. Tämä ilmoitus on kirkon julistuksen ja rukouselämän perusta.

Kirkkojen mukaan nykyajalle on tunnusomaista merkitysten etsintä ja elämänkatsomuksellinen pohdinta. Usein sitä sävyttää epävarmuus. Kirkot toteavat, että Jumalasta voidaan puhua. Hänet voidaan oppia tuntemaan ja löytää hänessä vastaus hengelliseen etsintään. Pohjan kirkkojen toiminnalle tässä ajassa luo sanoma Jumalasta, joka on läsnä ja johon voi luottaa myös silloin, kun asiat eivät pysy hallinnassa ja ihminen kokee epäonnistuvansa elämässään.

Kirkot totesivat yhteisesti myös, että niiden käsitykset kotien kristillisestä kasvatuksesta ja vastuusta ovat yhdensuuntaiset. Ajatus perheestä ”pikku kirkkona” kiteyttää molempien kirkkojen peruslähtökohdan kotien kristilliselle kasvatukselle, joka laajenee kodista seurakunnan jumalanpalveluselämään sekä koko elämän käsittäväksi.

Muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa korostuu perheiden tukemisen merkitys. Yhteiskunnan varhaiskasvatus ja koulujen uskonnonopetus ovat edelleen tärkeitä lapsen ja nuoren identiteetin rakentajia. Identiteetin tukeminen oman uskonnon opetuksen kautta muodostaa hyvän perustan nuoren kasvulle ja toisten kohtaamiselle yhä monikulttuurisemmassa kontekstissa.

Molemmat kirkot ilmaisivat huolensa siitä, miten lapsen oikeus uskontoon toteutuu Suomessa myös tulevaisuudessa. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatus ja oman uskonnon opetukseen perustuva koulujen uskonnonopetus luovat kirkkojen mukaan pohjaa yksilön tasapainoiselle kehitykselle, toisten kunnioittamiselle ja yhteiskuntarauhan säilymiselle.

Luterilaisen kirkon valtuuskuntaa johti piispa Seppo Häkkinen ja jäseninä olivat TT Sammeli Juntunen, TT Elina Hellqvist, kirkkoherra Petri Karttunen, perheneuvoja Saara Kinnunen, teologisten asiain sihteeri Tomi Karttunen ja vs. työalasihteeri Ari Ojell. Suomen ortodoksisen kirkon valtuuskuntaa johti metropoliitta Panteleimon ja jäseninä olivat arkkimandriitta Andreas Larikka, TT Mikael Sundkvist, TT Pekka Metso, M.Div. Soili Penttonen ja piispan sihteeri Jukka Mäntymäki.

Edellinen artikkeliSana: Perheneuvonnan johtaja haluaa erosovittelun pakolliseksi
Seuraava artikkeliPiispa Talvivaarassa: Tarvitaan raakaa rehellisyyttä ja suoria keskusteluja

Ei näytettäviä viestejä