Tapio Luoman mielestä jotain, mitä ei voi olla olemassa: se on utopia. Luoma kirjoittaa aiheesta Kotimaan kolumnissaan.
Luoman mukaan maailman muuttuminen on pakottanut kirkon ottamaan ottamaan huomioon sellaista, mikä ei askarruttanut aiempia sukupolvia.
–Keskeinen pohdinnan aihe onkin ollut, miten kirkko osaisi ottaa vakavasti toisaalta perustehtävänsä ja identiteettinsä sekä toisaalta kulloisenkin ajan kysymykset.
Puhtaan kirkon ihanteen voimaa ei Luoman mukaan kuitenkaan pidä vähätellä.
–Se väikkyy taustalla monissa tulevaisuudenkuvissa, jotka ohjaavat ratkaisuja ja valintoja. Se herättää kysymyksen, kenen silmissä kirkon tulisi olla puhdas tai kuka puhtauden määrittelee. Puhtaan kirkon ihanteessa ongelmana on paitsi erilaisuus myös yhteys. Puhtaus on näet helpompi saavuttaa, jos erilaisuus on mahdollisimman vähäistä.
Luoma arvelee, että puhtaan kirkon ihanne houkuttelee suoraviivaisiin ratkaisuihin, joissa kisataan siitä, kuka kenellekin saa ovea näyttää.
–Puhtaus aikaan ja paikkaan sidotun kirkon tulevaisuudenkuvana on oikeastaan jotakin muuta kuin ihanne – se on utopia, olotila, jota ei voi olla. Siitä me ihmiset kyllä tulemme pitäneeksi huolen.