Kotimaalle noin 20 vuotta levyarvosteluja tehnyt toimittaja Annmari Salmela siivosi uuden työnantajan palvelukseen siirtyessään työpöytänsä ja löysi vielä kattauksen parin viime vuoden aikana ilmestyneitä, arvostelua odottavia levyjä. Niiden äärellä hän pohtii musiikkiteknologian murrosta.
”Musiikki on siirtynyt biteiksi digimaailmaan”
Fyysisten äänitekopioiden kuolemaa on povattu yhtä kauan kuin printtimediankin. Todennäköisempää on, että cd-levyjen tuotanto kuitenkin päättyy jossain vaiheessa kokonaan niitä toistavien laitteidenkin kadotessa pikku hiljaa markkinoilta.
Musiikki on siirtynyt pitkälti biteiksi digimaailmassa kulutettavaksi. Silti työpöydälläni oli kiitettävä kasa vielä fyysisiä levyjä muistuttamassa: Hei, olemme olemassa! Kattaus on suunnilleen sama, mitä viimeiset parikymmentä vuotta olen saanut nähdä. Näiden katoaminen olisi kyllä sääli myös tekijöidensä kannalta: Poissa silmistä, poissa mielestä.
”Alba ja Fuga julkaisevat sitkeästi suomalaista marginaalimusiikkia”
Suomessa yksi levy-yhtiö jaksaa sitkeästi ylläpitää kulttuurin kantamisen tärkeää tehtävää. Alba julkaisee sisukkaasti marginaalisempaakin musiikkia suomalaisten muusikoiden esittämänä. Myös nuottikauppana tunnettu Fuga on enenevässä määrin ottanut tuotemerkkinsä suojaan äänitteitä samalla periaatteella.
Alban helmi on Mikko Sidoroffin
Suuri paasto – The Great Lent. Ortodoksien paastonmatkaa kulkeva kuudentoista laulun kokonaisuus Krysostomus-kuoron esittämänä on jälleen hieno osoitus Mikko Sidoroffin säveltäjäntaidoista.
Fugan tuottajanimen alta löytyy monia urkuäänitteitä, mutta tietysti poikkeuksellisina. Urkulevytysten kentän hallitseva mestari on Kalevi Kiviniemi, jolta odotetusti ilmestyi Sibeliuksen 150-juhlavuoteen liittyen säveltäjämestarin urkuteosten sekä parin sovituksen kokonaisäänite.
”Urut taipuu vaikka kokonaiseksi orkesteriksi”
Jan Lehtola puolestaan pitää esillä uutta urkumusiikkia niin konserteissa kuin äänitteillään. Olli Kortekangas sai hienon käyntikortin Stargazer-äänitteellä. Samalla Helsingin Paavalin kirkon urut osoittavat taipuisuutensa sfäärien kuvailuun.
Ville Urponen on myös notkea urkuri niin perusohjelmiston kuin cross-overin parissa. Bachin upeat urkuteokset erinomaisina tulkintoina ovat päässeet jo ensimmäiselle tupla-cd:lle. Lisää on varmasti odotettavissa, joskin Urponen ehti tehdä myös Finnish Organ Transcriptions -äänitteitäkin kaksi: The Swan ja The Swan of Tuonela.
Transkripio tarkoittaa teoksen sovittamista muulle kuin alkuperäiselle kokoonpanolle. Urut taipuu erinomaisesti vaikkapa kokonaiseksi orkesteriksi, joten Palmgrenit ja Sibeliukset soivat niillä mitä mainioimmin. Tuonelan joutsenta ovat taivuttelemassa musiikillisiin uusiin muotoihin myös Aale Lindgren englannnintorvellaan, Lili-Marleen Puusepp harpullaan, sekä transkripitioiden mestari Risto-Matti Marin pianollaan.
Jazz-ammattilaisten vaivauksia
Hämeenlinna-Vanajan seurakunta oli keksinyt hienon tavan juhlistaa sekä seurakunnan 375-vuotisjuhlaa että Sibeliuksen synnyinkaupunkia Kalevi Kiviniemen levytyksellä Hämeenlinnan kirkon uruilla. Äänite on tehty jo vuonna 2014, samoin kuin urkulevy Vaivauksia.
Antti Vuori ja Mikko Helenius ovat tahoillaan tunnettuja nuotinvenyttäjiä, mutta molemmat tekevät tulkintansa aina musiikin ehdoilla. Herättäjä-yhdistyksen äänitteellä veljekset todella vievät nuottikuvan venyttämisen äärimmilleen, toinen toistaan suorastaan hullutuksiin yllyttäen. Jos luulet saavasi Siionin virsiä, niin unohda. Jos haluat kuulla jazz-ammattilaisten vaivauksia, niin ehdottomasti tämä.
Svengaavien virsisovitusten juhlaa ja raikasta poppia
Musiikillisen tason nousu on näkynyt kauttaaltaan vuosien myötä. Muusikot ja äänitteet ovat parantuneet, eikä kukaan oikeastaan tee enää äänitteitä ilman jotain näkökulmaa. Papas No Mamas -yhtyeen virsilevy Eipä koskaan on svengaavien virsisovitusten juhlaa. Juha Vintturin johtama lauluyhtye salli solistisen poikkeuksen kokonaisuuden eduksi; Maija Sariolan raikas ääni soi virvoittaen.
Lakeus-kvartetin 20-vuotisjuhlalevy Kiitos isälle edustaa komeasti seurakunnallisten kuorojen ja musiikkiryhmien omakustanteita. Senkin vahvuus on täysin uusissa lauluissa ja omissa hyvissä sovituksissa.
Vapaiden suuntien musiikkituotanto on pitkälti AikaMedian Prisman vastuulla. Tuotanto on hieman epätasaista, mutta tällä kertaa pöydällä oli kiva yllätys: Piritta Poutalan
Särjetyn korjaat on suomeksi uskoa sanoittava, raikas poppi-levy.
Surusta uskoon, toivoon ja rakkauteen
Kolmen suuren sarjasta puuttuu vain Pekka Simojoki tällä kertaa. Jaakko Löytyn
Hyvät sanat – taivaallinen sävel on viimevuotisen juhlavuosikiertueen hieno muisto. Ja samalla muistutus oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Pöydältä löytyneiden levyjen katsauksen päättää kasan päällimmäinen: Petri Laaksosen
In Memoriam. Siihen on tullut palattua jo monta kertaa, sillä Laaksonen on onnistunut tavoittamaan useisiin erilaisiin suruihin sopivia sanoja ja säveliä. Ja silti ne ovat eteenpäin kantavia, uskoon, toivoon ja rakkauteen.
Kuva: Jukka Granström