Tamperelainen säveltäjä Lasse Heikkilä viettää parhaillaan ruuhkavuotta. Yksi Heikkilän rakastetuimmista ja tunnetuimmista teoksista, Suomalainen Messu toteutetaan vuoden aikana juhlaversiona konserttisaleissa ja kirkoissa eri puolilla Suomea. Tampere-talossa ensi-iltansa saanut juhlaversio on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa.
– Edessä on 42 esitystä Suomessa ja 5 Japanissa. On sellainen tunne, että meillä on nyt asiaa ihmisille, ja Suomalaisen messun juhlaversion kautta se tulee sanotuksi mieleen painuvalla tavalla.
Viime vuonna alkanut Metsä-elokuvakonserttien sarja jatkuu kevätpuolella Itä-Suomessa. Uuden Mosaiikkia-musikaalin ensiesitykset puolestaan nähdään Iisalmessa huhtikuussa.
– Tästä minä nuorempana haaveilin, että voisin musiikin kautta jakaa sellaisia näkökulmia elämään, joita itse pidän tärkeinä. Sitä haavetta eletään nyt todeksi joka päivä. Tunnen kiitollisuutta.
Jatkuvasti uutta luovan työn tuoksinassa Heikkilästä tuli huomaamattaan myös virsisäveltäjä kun Käskylaulu valittiin mukaan virsikirjan lisävihkoon.
Alun perin Lauluja elämänpuusta -laulukirjassa julkaistu ja Anna-Mari Kaskisen sanoittama kappale on nyt virsi 913.
– Sain tietää asiasta vasta, kun laulu oli valittu mukaan. Sävelsin laulun yhtenä muiden joukossa, kun Anna-Marilta ja minulta tilattiin uusia, rippikoulukäyttöön soveltuvia lauluja 2000-luvun alkupuolella.
Vuorolauluksikin sopiva virsi käy yksinkertaisin sanoin läpi kymmenen käskyä.
– Koska tekstisisältö oli Mooseksen ajoilta, ajattelin, että myös musiikissa voisi olla muinaista sävyä. Suomalaiselle sitä edustaa hyvin kalevalainen runonlaulu, ja sen tapaisen melodian sommittelin.
Sävellystään Heikkilä luonnehtii yksinkertaiseksi, mieleen jääväksi ja sopivaksi yhteislauluun.
Heikkilä kertoo, että hänen suhteensa musiikkiin on elämän varrella muuttunut valtamerentakaisten esikuvien ihailusta kiinnostukseksi oman suomalaisen kulttuurin erityisluonnetta kohtaan.
Nykyisessä muutosvauhdissa hän pitää hyvänä, että on olemassa sukupolvia yhdistävä virsikokoelma, jossa kansan omat sävyt saavat näkyä.
– Virsiä harvoin sävelletään virsiksi. Laulusta tulee virsi sitten, kun sitä halutaan laulaa yhdessä. Silloin sen rytmi ja tempo saattavat muuttua. Suomalaiset pitävät keskimääräisesti muita eurooppalaisia enemmän tunteellisesta mollisävyisestä musiikista, ja se näkyy myös virsikirjassamme.
Virsisäveltäjien jatkumossa Heikkilä kokee olevansa hyvässä seurassa.
Kuva: Juhani Ilkka
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”
Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään kepeä rallatus”
Toivo Hyyryläinen: Virsi luo yhteyttä
Tuomo Nikkola: Talvivirsi kertoo talvesta lahjana
Annika Kukkonen: Yksinkertaiseen on piilotettu paljon, virressä ja viestinnässä