Kesti kaksi vuotta ennen kuin Jaana Holma pääsi todella sinuiksi luottamustoimensa kanssa Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa.
– Olin ensikertalainen, Holma sanoo ja tarkoittaa, että hän ei ollut koskaan aikaisemmin asettunut ehdolle seurakuntavaaleissa, sillä se ei ollut tuntunut sopivalta.
Uskonnonopettaja Jaana Holman aviomies on pappi ja he olivat aiemmin asuneet samalla paikkakunnalla, jossa mies on ollut virassa, eikä vaimon oleminen ehdolla vaaleista tuntunut fiksulta. Johtokunnissa hän sen sijaan on istunut.
”Lapua ei ollutkaan niin körttiläinen kuin ajattelin”
Vuonna 2011 Holmat muuttivat Lapualle, kun Eero Holman vanhemmat olivat kuolleet ja vanha kotitalo kaipasi asukkaita. Eero Holma on nyt Isonkyrön seurakunnan kappalainen.
Holmat olivat ehtineet asua yli 30 yhteisen vuoden aikana Helsingin lisäksi Sonkajärvellä ja Kuopiossa.
– Lapua oli tietysti Eeron ja hänen sukunsa kautta tuttua. Oli kuitenkin suuri yllätys huomata, että Lapua ei ollutkaan hengellisesti niin körttiläinen kuin mielikuvissa ajatellaan.
– Toki se on historiallisesti körttiläinen, mutta monet nykyiset hengellisen elämän toimijat edustavat muita suuntauksia. Helluntailaisuus ja vapaakirkollisuus ovat vahvasti esillä, samoin viidesläisyys, Jaana Holma sanoo.
Holma on Lapuan lukiossa uskonnon tuntiopettaja. Hän epäilee, että osa hänen äänestäjistään seurakuntavaaleissa olivat sieltä – 16-vuotiaat kun saavat seurakuntavaaleissa käyttää äänioikeuttaan.
”Koulussa puolustan kirkkoa, kirkossa puolustan nuoria”
Jaana Holma tuli valituksi sitoutumattomana ehdokkaana Keskustan listalta. Hän sai siellä eniten ääniä.
– Koska olen luottamustoimessa paljolti myös nuorten äänillä, yritän pitää heidän asioitaan ja heidän näkemyksiään esillä.
Käytännössä tämä tarkoittaa liberaalimpia linjauksia ja avarampaa katsetta kuin perinteinen luottamusväki edustaa. Luottamushenkilön on tunnettava vastuunsa myös äänestäjilleen ja heidän arvomaailmalleen. Ei niin, että päästyään läpi alkaa toteuttaa vain omia visioitaan.
– Koulussa kuitenkin puolustan kirkkoa, kun oppilaat arvostelevat ja ihmettelevät sen ahdasmielisyyttä. Yritän selittää, että kyllä asiat kirkossakin muuttuvat, mutta se vaatii tavallista enemmän aikaa.
Holma viittaa erityisesti kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioparien kohtelusta Lapualla. Asia sai maaliskuun alussa paljon julkisuutta. Seurakunta joutui kohun kohteeksi, kun eräs avioliiton solminut samaa sukupuolta oleva pari kysyi mahdollisuutta saada seurakunnalta esirukouksen liittonsa puolesta. Pyyntö evättiin ja pyytäjä erosi kirkosta.
– Lapualla oltiin täysin valmistautumattomia, kun uusi avioliittolaki 1.3. tuli voimaan. Ja seuraukset näkyivät heti, ikävä kyllä.
Mutta nyt tilanteessa on löydetty sopu ja samaa sukupuolta olevan parin nimet voidaan mainita Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa vietettävän jumalanpalveluksen esirukouksessa, jos pari niin toivoo.
Jaana Holma oli aktiivinen asian sovittelussa yhdessä 13 muun luottamushenkilön kanssa ja lopulta seurakunta teki päätöksen, joka näyttäytyy piispojen tekemän linjauksen mukaisena.
– Jos en muussa, niin ainakin tässä asiassa koen, että luottamushenkilönä pystyin kyllä vaikuttamaan.
”Jotta saisi jotain aikaan täytyy ryhmäytyä”
Jaana Holmaa pyydettiin 2014 vaalien jälkeen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi, mutta hän kieltäytyi vedoten siihen, että on uusi ja kokematon. Kaksi vuottaa kirkkoneuvostossa kuitenkin antoi rohkeutta ottaa vastaan valtuuston puheenjohtajuus.
– Kaksi vuotta meni ennen kuin aloin löytää tavan olla ja toimia. Aluksi ajattelin, että tämä saa jäädä viimeiseksi kaudeksi.
Holma sanoo, ettei ihmettele jos erityisesti nuoret uupuvat seurakunnan luottamustoimissa. Työ on ajoittain tylsää, asiat liittyvät talouteen ja kokoukset kestävät pitkään. Moni saattaa kokea, että omat mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään ovat olemattomat.
– Jotta saisi jotain aikaan, täytyy ryhmäytyä, täytyy toimia toisten kanssa. Asioita ajetaan yhdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.