Lähetystyö on organisoitu eri tavoin eri maissa – Ruotsin keskitetty malli kiinnostaa Suomessa

Kumpi on parempi, keskitetty vai hajautettu organisaatio lähetystyössä? Tähän kysymykseen luterilaiset kirkot eri puolilla maailmaa ovat löytäneet hyvin erilaisia vastauksia.

Suomen malli lukuisine kirkollisine lähetysjärjestöineen muistuttaa saksalaista käytäntöä, joka on muotoutunut historian saatossa. Saksaan mahtuu kymmeniä lähetysjärjestöjä, joilla jokaisella on vahvat historialliset juurensa.

Koska Saksan maakirkot eri osavaltioissa ovat itsenäisiä kirkkoja, monilla niistä on myös omat lähetysjärjestönsä, mutta ei kaikilla. Jotkut ovat löytäneet yhteistyökuviot yli rajojen.

Pienet lähetysjärjestöt keskittyvät Saksassa vain yhteen kohdemaahan

Luterilaisen maailmanliiton Saksan toimistossa Hannoverissa työskentelevä tiedottaja Florian Hübner kertoo, että monitahoinen järjestelmä on osa protestanttista perintöä

– Järjestelmä on hyvin toimiva.

Ulkopuoliselle organisaatio vaikuttaa äärimmäisen kompleksiselta, mutta paineita sen yksinkertaistamiseen tai lähetysjärjestöjen yhdistymisiin ei kuulemma ole, ainakaan niin kauan kuin talous kestää.

– Totta kai Saksassa on niitä, jotka haluaisivat, että olisi ainoastaan 8–10 maakirkkoa nykyisten 20:n sijasta. Samalla tavalla jotkut haluaisivat yhdistää lähetysjärjestöjä, Hübner toteaa.

Äärimmäinen esimerkki Saksan kirjavasta järjestöelämästä on Würtenbergin alue, jossa vahva pietistinen liike synnytti aikoinaan noin 50 lähetysjärjestöä, joista monet yhä toimivat. Osa on hyvin pieniä ja on keskittänyt toimintansa yhteen maahan.

Suuri osa Saksan lähetysjärjestöistä on kuitenkin organisoitunut yhteisen kattojärjestön alle. Evankelisten kirkkojen lähetysjärjestöjen yhteistyöelin on Evangelische Missionswerk in Deutschland (EMW). Jäsenjärjestöjä on 22 ja lisäksi seitsemän yhteistyöjärjestöä.

Lähetysjärjestöjen rahoitus tulee yleensä kirkon kautta, mutta erityisesti pienimmissä järjestöissä yksityisillä lahjoittajilla on ratkaiseva merkitys.

Ruotsin keskitetty malli kiinnostaa Suomessa

Ruotsin kirkossa tehtiin vuonna 2001 uudistus, jossa Svenska kyrkans mission ja kehitysyhteistyöjärjestö Lutherhjälpen keskitettiin yhdeksi kirkkohallituksen alaiseksi kansainvälisen työn yksiköksi. Lähetystyö kulkee siis nykyisin nimellä kansainvälinen työ sisältäen kehitysyhteistyöhankkeet.

Asiantuntija Stig Lundberg kirkkokansliasta Uppsalasta toteaa, että ainoastaan Ruotsissa ja Yhdysvaltain sisarkirkolla on vastaava keskitetty malli. Hän pitää Saksan järjestelmää vähintäänkin kirjavana.

– Mielestäni olemme Ruotsissa aika hyviä organisoimaan asioita, hän sanoo.

Poikkeuksen sääntöön Ruotsissa tekee kirkon sisäinen herätysliike Evankelinen isänmaasäätiö (Evangeliska fosterlandstiftelsen, EFS), jolla on yhä itsenäinen lähetystyö. EFS:n ensimmäinen lähetti rantautui Eritreaan jo vuonna 1866.

Lundberg ei väitä, että uudella järjestelmällä saavutettaisiin suuria säästöjä, koska vertaileminen on vaikeaa. Haasteita riittää myös keskitetyn ratkaisun mallissa.

– Maallikoiden aktivoiminen on joskus hankalaa. Mutta selvää on, ettei Ruotsin kirkko ole vain kansallinen kirkko, vaan kansainvälinen. Yhteistyötä tehdään ACT-allianssin kautta sekä Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston kanssa.

Stig Lundberg arvelee, että monissa Euroopan maissa lähetysjärjestöt elävät taloudellisesti tiukkoja aikoja. Kirkkojen jäsenmäärän laskiessa myös tulot vähenevät.

Ruotsin kirkon kansainvälisen työn budjetista noin 15 prosenttia tulee kirkollismaksun kautta. Loput saadaan kokoon keräysten avulla sekä valtion kehitysyhteistyövaroista. Työntekijöitä kansainvälisellä osastolla on noin 100.

– Yksi hyvä puoli tässä Ruotsin mallissa on, että meillä on arkkipiispan ja koko kirkon vahva tuki. Piispainkokous tukee myös, mikä ei olisi ehkä niin selvä asia, jos olisi erillisiä säätiöitä.

Lundberg toteaa, että Ruotsin ja Yhdysvaltain ELCA:n keskitetystä organisaatiomallista on keskusteltu myös suomalaisten kollegoiden kanssa ja malli kiinnostaa heitä.

ELCA:n lähetys- ja kehitysyhteistyötä koordinoi Global Mission

Yhdysvaltain luterilaisista kirkkokunnista suurin on Amerikan evankelisluterilainen kirkko (Evangelical Lutheran Church of America ELCA ) 3,4 miljoonalla jäsenellään. Kirkko on järjestäytynyt 65 synodiin eli hiippakuntaan ja yhteisiä asioita hoidetaan Chigagossa sijaitsevasta kirkon päämajasta.

ELCA:n lähetysjohtaja Rafael Malpica Padilla kertoo, että hänen johtamansa Global Mission on kirkkokunnan maailmanlaajuista lähetys- ja kehitysyhteistyötä koordinoiva osasto. Sillä on yhteistyötä 90 Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon kanssa.

– Kuitenkin jokaisella hiippakunnalla on myös omia kumppaneita eri puolilla maailmaa. Synodien kumppanuusohjelman kautta (Companion synod program) hiippakunnat pitävät suoraan yhteyttä eri maiden hiippakuntiin tai kirkkoihin. Lisäksi seurakuntien välillä on kansainvälistä yhteistyötä, Malpica Padilla sanoo.

Maailmanlähetyksen osastolla Chicagossa on 45 työntekijää. Lisäksi eri puolilla maailmaa on 11 aluetoimistoa.

Erillisenä organisaationa Yhdysvalloissa toimii avustusjärjestö Lutheran World Refief, LWR, joka perustettiin 1948 Euroopan jälleenrakentamista varten toisen maailmansodan jälkeen. Sodan runteleman Euroopan luterilaisista viidennes oli jäänyt kodittomaksi ja Yhdysvalloista haluttiin tukea kirkkojen työtä.

Nykyisin LWR:n toiminta on maailmanlaajuista ja sen kohteina ovat Lähi-itä, Itä- ja Länsi-Afrikka, Latinalainen Amerikka ja Aasia. Tuki kohdistuu kaikkein köyhimpiin yhteisöihin. ELCA tukee tätä toimintaa edelleen, mutta esimerkiksi konservatiivinen Missourin synodi sanoutui irti LWR:n toiminnasta.

Rahoitus tulee USA:ssa kolehdeista ja keräyksistä

Koska Yhdysvalloissa kirkollisveroa ei tunneta, kirkot keräävät varansa kolehtien ja lahjoitusten kautta. Toki lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.

– Rahoituksen kaksi pääkanavaa ovat seurakuntien lähetysuhrit, joista osa menee hiippakunnille ja osa Maailmanlähetykselle, sekä World Hunger -keräykset katastrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön.

– Rahoitus tulee siis jäsenistöltämme, mikä antaa meille vapauden käyttää rahat nimenomaan kirkkomme intressejä tukeviin projekteihin, sekä halutessamme osallistua myös YK:n tai kansalaisjärjestöjen projekteihin, Rafael Malpica Padilla sanoo.

Kaiken kaikkiaan ELCA:n lähetysjohtaja pitää vuosien varrella hiottua järjestelmää toimivana, eikä muutospaineita ole, vaikka suhdanteet vaikuttavatkin jonkin verran lahjoitusten määrään.

Kuva: ELCA. Haitin maanjäristyksessä vuonna 2010 kuoli yli 220 000 ihmistä. Amerikan evankelisluterilainen kirkko ELCA teki alueella vuosien ajan jälleenrakennustyötä. Kuvassa ELCA:n johtava piispa Mark Hanson vierailee Haitin pakolaisleireillä.

Juttu on julkaistu alun perin 4.4.2019 ilmestyneessä Kotimaa Pro -liitteessä.

Lue myös:

Kirkolliskokous hyväksyi kriteerit kirkon lähetysjärjestöille – ja heti kysyttiin, miten niistä voi poiketa

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKirkkopalvelut vastaa Halla-aho-kritiikkiin – kaksi puhujaa jättää Kirkkopäivät väliin protestiksi
Seuraava artikkeliAskel-lehti: Laura Siltala on juontaja Jumalan armosta – ”Jeesus on ollut ystäväni pienestä pitäen”

Ei näytettäviä viestejä