Kyllikki Lahtinen, 73, on istahtanut olohuoneensa laiskanlinnaan, mutta laiskaksi häntä ei voi moittia. Hetki sitten hän on ollut seurakunnan lähetystorilla vapaaehtoishommissa. Puhdetöinä hän kutoo sukkia, kintaita ja tuubihuiveja lähetystyön hyväksi.
Käden ulottuvilla ovat myös kirkkovaltuuston ja -neuvoston kokouspaperit, sillä hän on molemmissa jäsen.
– Seurakunnassa saan olla tekemisissä toisten kanssa. Vapaaehtoisena haluan auttaa siinä, missä pystyn, hän perustelee toimeliaisuuttaan.
Olipa kyseessä sukan kutominen tai seurakunnan talousasioiden pohtiminen, Lahtinen sanoo olevansa ihmisen puolella yhteiseksi hyväksi. Seurakunnan pitäisi hänen mielestään olla näinä aikoina paikka, minne ihminen kokisi olevansa lämpimästi tervetullut.
”Lähe sää ehdolle”
Raha ja sen niukkuus on arkinen puheenaihe Mänttä-Vilppulan seurakunnassakin. Kyllikki Lahtinen ei pelkää rahasta puhumista, sillä hän on tehnyt ikänsä töitä sen parissa.
– Olin aluesairaalan taloustoimistossa toimistosihteerinä. Mieheni Esko oli puolestaan ammattikoulun taloushallinnossa töissä, joten raha-asiat ovat olleet meidän perheessä tuttuja, hymyilee Lahtinen.
Esko Lahtinen oli pitkään mukana myös seurakunnan luottamustoimissa. Tehtävät oli kuitenkin jätettävä vaikean sairauden takia.
– Silloin minulle alettiin sanoa, että lähe sää ehdolle vaaleihin. Niin lähdin ja nyt minulla on menossa kolmas kausi kirkkovaltuustossa.
Viisi vuotta sitten Kyllikki Lahtinen jäi leskeksi. Vahva seurakuntayhteys on kannatellut häntä myös henkilökohtaisesti vaikeina aikoina.
Liitoskipuja: rakennusten määrää on vähennettävä
Kyllikki Lahtinen on valittu kirkkovaltuustoon sosialidemokraattien listoilta. Hän on myös kaupunginvaltuuston varajäsen.
– Seurakunnan puolella puoluetaustat eivät juuri esille tule. Meillä on tasapainoinen tilanne ja kompromissit on aina löydetty.
Mänttä-Vilppula kuuluu takavuosien liitospaikkakuntiin. Mäntän ja Vilppulan kunnat ja seurakunnat yhdistyivät 2009, mutta edelleen on ilmoilla liitoskipuilua. Se on Lahtisen mukaan haaste, joka yhä vaikuttaa päätöksentekoon niin kaupungin kuin seurakunnan puolella.
– Aikamoinen kädenvääntö käytiin Eskolan leirikeskuksen myynnistä, hän kertoo esimerkin viime vuosilta.
Kiinteistömassan kunnossapito on asia, mikä vie paljon varoja. Siksi seurakunnan rakennusten määrää on koetettu suunnitelmallisesti vähentää.
Mutta huollettavaa riittää jatkuvasti. Kirkon katto on hiljakkoin korjattu ja moni muukin rakennus odottaa kohennusta.
– Onneksi meillä kuulutaan vielä mukavasti seurakuntaan, joten kohtalainen verotulopohja on olemassa.
Työntekijät ovat seurakunnan toiminnan selkänoja
Ilon aiheeksi Lahtinen mainitsee nuoret viranhaltijat, sillä heidän vanavedessään nuorta polvea tulee mukaan seurakunnan toimintaan.
– Meillä on täällä nuori ja innokas pappi, Matti Kivilahti, mainitsee Lahtinen ylpeänä.
Työntekijät ovat ryhmä, johon Lahtinen panostaisi. Työntekijöistä säästäminen on hänelle kaikkein raskainta.
– Vaikka vapaaehtoisuus on tärkeää, työntekijät ovat toiminnan selkänoja.
”Kaikki työalat vievät sanomaa eteenpäin”
Kun Lahtinen ryhtyy laskemaan kirkkoneuvoston jäsenten ikäjakaumaa, yhtään alle 50-vuotiasta ei muistu mieleen.
– Seurakuntamme luottamushenkilöt ovat suurimmaksi osaksi eläkeikäisiä. Tulevaisuuden iso kysymys on, miten saada nuoret mukaan suunnittelemaan oman seurakunnan toimintaa.
Lahtinen tekee vapaaehtoistyötä niin lähetyksen kuin diakonian eteen. Hänen mielestään kaikki työalat kulkevat käsi kädessä. Siksi niitä ei voi arvottaa toinen toisensa edelle.
– Kaikki työalat vievät sanaa eteenpäin. Se on tärkeintä.
Kuva: Päivi Ketolainen