Yleensä uskonnoilla on paljon erilaisia juhlia. Yksi poikkeus säännöstä kuitenkin on, Jehovan todistajat. Virallisesti heillä on vuosittain vain yksi juhlaksi luokiteltava tapahtua, eräänlainen ehtoollinen, muistovietto eli Jeesuksen kuoleman muistojuhla keväällä.
Miltä tuntuu kuulua uskontoon – Jehovan todistajat määrittelevät itsensä kristityiksi – joka ei voi osallistua muun kristikunnan juhliin?
Johanneksenpoika-verkkosivulla julkaistiin viime joulun alla kuuden entisen Jehovan todistajan muisteluja ajalta, jolloin he vielä kuuluivat todistajiin.
Juhlien viettokielto oli varsin selkeä. Nimimerkki Joulukeiju muistaa, että esimerkiksi työpaikalla ei saanut vastata hyvän joulun toivotuksiin ”kiitos samoin”, vaan pelkästään ”kiitos”.
”Minkäänlaisia joululahjoja tai niiden korvikkeita en lapsena saanut, eikä minulla ollut kuin korkeintaan hämärä käsitys, että jotkut muut lapset saattoivat saada joululahjoja ja olla niistä hyvinkin innoissaan. Koulussa suljin korvani lahjapuheilta, sillä joululahjat nyt vaan eivät kuuluneet ’totuuteen’”, muistelee nimimerkki Joulurauhan löytänyt.
Täysin yhteneväisiä eivät todistajien joulut olleet, eikä niistä kaikille ole jäänyt negatiivisia muistoja.
”Meillä ei ole koskaan vietetty joulua, koska vanhempani ovat todistajia. Meillä ei kuitenkaan oltu niin konservatiivisia, ettei syöty jouluruokia. Eli vaikka kuusta, pukkia, lahjoja tai muita perinteitä ei noudatettu, jouluruoat olivat kyllä pöydässä”, kertoo nimimerkki Wilhelm.
Wilhemin sukulaiset olivat myös todistajia, joten he viettivät yhdessä aikaa muun muassa seuraleikkejä leikkien.
”Lisäksi kävimme kentällä valikoiden, eli niissä paikoissa, joissa tiesimme, että joulua ei vietetä niin innokkaasti. Ovelta ovelle emme menneet, sillä kunnioitimme toisten väärää uskoa viettää joulua.”
Nimimerkki Kotitonttu kertoo ettei kokenut jääneensä todistajan mistään paitsi.
”Joulunaika – talviloma – oli onnellista ja ihanaa aikaa pääsääntöisesti kotona. En koskaan tuntenut jääväni mistään paitsi, en edes lahjojen suhteen, enkä kaivannut muuta. Koulussa minulla ei muutenkaan ollut ystäviä kuin vasta lukiossa, enkä ollut kateellinen enkä surullinen toisten joulunvietosta enkä lahjoista.”
Kuva: Olli Seppälä