Kirkolliskokous kävi torstaina pitkän ja värikkään keskustelun yleisvaliokunnan esityksestä, jonka mukaan avioliittoon vihittäessä voisi tulevaisuudessa riittää, että vähintään toinen vihittävistä on rippikoulun käynyt kirkon jäsen.
Aiheesta käytettiin yli 50 puheenvuoroa.
Alun perin kyseessä on Helsingin Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvoston aloite, joka lähetettiin viime talvena Helsingin hiippakuntavaltuustolle. Aloitteen tekijät Samuli Korkalainen ja Petteri Äijö pitävät vanhentuneena käytäntöä, jossa kirkon jäsenyyttä vaaditaan molemmilta vihittäviltä. Heidän mukaansa kirkko ikään kuin rankaisee niitä jäseniään, joiden aviopuoliso ei ole kristillisen kirkon jäsen. Lisäksi jo nyt kirkkoon kuulumattomia esimerkiksi siunataan hautaan kirkollisesti.
Helsingin tuomiokapituli vastusti aloitetta ja esitti hiippakuntavaltuustolle sen jättämistä raukeamaan. Kapitulin mukaan aloitteen hyväksyminen olisi ristiriidassa kirkon jäsenyyden tukemisen kanssa, sillä mahdollisuus kirkkohäihin ja kummiuteen ovat keskeisiä syitä kirkkoon liittymiseen.
Hiippakuntavaltuusto kuitenkin lähetti aloitteen kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokous käsitteli asiaa lähetekeskustelussa elokuussa ja pyysi asiasta yleisvaliokunnalta mietinnön.
Ensitreffit alttarilla vieraan uskonnon edustajan kanssa?
Aloitetta vastustavissa puheenvuoroissa nousi esiin erityisesti huoli siitä, mitä seuraa, jos kristilliseen avioliittoon ryhdytään vihkimään pareja, joista toinen onkin kokonaan muun uskonnon edustaja.
Erkki Puhalainen sanoi, että toisesta uskonnollisesta taustasta tulevalla henkilöllä voi olla kristilliseen avioliittonäkemykseen verrattuna hyvin erilainen avioliittonäkemys. Hän peräänkuulutti kristityn puolison suojelua.
– Toinen osapuoli voi alkaa avioliiton solmimisen jälkeen estää kristityn puolison uskonnonharjoitusta tai kieltää lasten kristillisen kasvatuksen. Tästä on monia esimerkkejä.
– Eriuskoinen puoliso voi olla myös moniavioisuuden kannalla ja pahimmassa tapauksessa hänellä on jo ennestään puoliso toisessa maassa, Puhalainen sanoi.
Hannu Kippo arvioi, että kirkkoa ollaan nyt ajamassa seremoniamestariksi, ja attarilla tehdään ensitreffit jopa vieraan uskonnon edustajien kanssa.
Mietinnössä olisi Kipon mukaan pitänyt velvoittaa kirkkohallitus käynnistämään käsikirjamuutos, jossa olisi uusi kaava tällaisia tapauksia varten. Näin varmistettaisiin vihkitilaisuuksien evankelioiva jumalanpalvelusluonne jatkossakin.
Eeva-Riitta Hahtola ja Janne Kaisanlahti arvelivat seuraavan askeleen olevan, että kummankaan vihittävän ei tarvitse kuulua kirkkoon.
– Alammeko tulevaisuudessa vihkiä muslimeja, hinduja ja buddhalaisia kristilliseen avioliittoon? Monille kirkkoon kuulumisen syynä on kirkolliset toimitukset. Tätä ei pidä ottaa kevyesti, Kaisanlahti sanoi.
Hahtolan mukaan kirkko sahaa omaa oksaansa, jos se hyväksyy uuden käytännön.
Ville Auvinen oli huolissaan siitä, saisiko vihkitoimitus enää jatkossa alkaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jos toinen vihittävistä olisi muslimi.
– Pelkään että vihkikeskusteluissa voisi nousta toive tai jopa vaatimus hioa kaavaa muslimeille sopivammaksi, jolloin kristillinen avioliittonäkemys liudentuisi vähitellen.
Auvinen kysyi myös pappien omantunnonvapaudesta, jos valiokunnan ponsi hyväksytään ja kirkkojärjestys muuttuu.
– Jos papin omaatuntoa sitoo Raamatun opetus, johon perustevaliokuntakin viittaa, ja jonka mukaan kristityn tulisi solmia avioliitto toisen kristityn kanssa, velvoitetaanko hänet tulevaisuudessa toimimaan omaatuntoaan vastaan?
”Pystyisimmekö luottamaan ihmisten omaa arvioon ja päätöksentekokykyyn?”
Aloitetta puolustavissa puheenvuoroissa todettiin, että esitys on linjassa kirkon uuden Ovet auki -strategian kanssa, joka toivottaa kaikki matalalla kynnyksellä tervetulleiksi kirkkoon.
Puheenvuoroissa myös korostettiin, että kirkollisen vihkimisen ehtojen muuttamiseen ei ole teologisia esteitä. Tapani Rantala piti epäloogisena, että avioliiton kirkollisen siunaamisen ehdot ovat paljon lievemmät kuin avioliitton vihkimisen, vaikka juuri siunaaminen on kirkon ydintehtävä.
– Moni kantaa huolta, että ihmiset eivät ymmärtäisi, millaiseen liittoon ovat sitoutumassa solmiessaan kristillisen avioliiton. Pystyisimmekö luottamaan ihmisten omaa arvioon ja päätöksentekokykyyn? Hanna Mithiku kysyi.
Anna Lintunen kertoi, että hänen lähipiirissän on paljon pariskuntia, joista vain toinen kuuluu kirkkoon.
– On todella merkittävää, millaisen kokemuksen kirkosta nämä parit saavat tärkeässä elämän käännekohdassa. Kirkon tulevaisuuden ratkaisee se, kastavatko nämä pariskunnat lapsensa kristilliseen uskoon vai eivät.
Heidi Zittingin mukaan aloite turvaa kirkon jäsenten uskonnovapauden toteutumista.
Jukka Hautala ja piispa Bo-Göran Åstrand huomauttivat, että on tärkeää huomioida konteksti, jossa kirkko toimii. Muut Suomessa toimivat kristilliset kirkkokunnat, joilla on vihkioikeus, edellyttävät pääsääntöisesti vain toiselta kihlakumppanilta kirkoon kuulumista. Tilanne on sama muiden Pohjoismaiden luterilaisissa kirkoissa.
– Suhteessa muihin Suomessa toimiviin kristillisiin kirkkoihin olemme tässä asiassa konservatiivisin, Hautala sanoi.
”Täällä on sellainen pohjavire kuin evankeliumi ei kuuluisi kaikille”
Piispa Kaisamari Hintikka kertoi olevansa aloitteen kannalla. Häntä hämmensi kirkolliskokouksessa käydyn keskustelun pohjavire.
– Aivan kuin se evankeliumi, jonka me haluamme jakaa kaikille, ei kuitenkaan kuuluisi kaikille.
Piispa Teemu Laajasalo kertoi epäröivänsä aloitteen äärellä. Hänestä siinä on hyviä argumentteja, mutta hän epäili, tulisivatko ihmiset kuitenkaan aloitteen etenemisen myötä matalammalla kynnyksellä kirkkoon.
– Tätä asiaa pitäisi tutkia enemmän. Onko tässä riski, että me osoitamme ettemme itsekään usko tähän meidän juttuumme?
Matti Taskila ilmoitti puheenvuorossaan olevansa luopio. Hän oli itse yleisvaliokunnan jäsenenä valmistelemassa ja hyväksymässä mietintöä eikä jättänyt siihen eriävää mielipidettä.
–Äänestän nyt kuitenkin tätä esitystä vastaan.
Erkki Puhalainen ehdotti, että esitys jätettäisiin raukeamaan. Äänestyksen jälkeen yleisvaliokunnan esitys kuitenkin voitti äänin 64–41, lisäksi kaksi edustajaa äänesti tyhjää.
Kirkolliskokous siis päätti, että esitys kirkkojärjestyksen muutoksesta etenee kirkkohallitukselle. Sieltä se palaa aikanaan kirkolliskokouksen käsittelyyn.
Lue myös:
Riittääkö, että vain toinen vihittävä kuuluu kirkkoon? – Aloite etenee kirkolliskokoukseen
Seurakuntaneuvosto: Vihkimiseen pitäisi riittää, että toinen puoliso kuuluu kirkkoon
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.