Kommentti: Kantelut pappien tekemisistä ovat muuttuneet miltei vitsiksi

Tiistain kirkollinen uutispommi oli yhteensä 41 papista kaikkiin tuomikapituleihin tehty kantelu. Kantelussa sormella osoitetut papit ovat ilmoittaneet julkisuudessa olevansa valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Kanteluiden takana on yksi ja sama henkilö. Lue Kotimaan uutinen aiheesta täältä.

Jo keväällä kirkollinen kantelusysteemi tuntui komedialta, kun pastori Marjaana Toiviaisesta tehtiin Helsingin kapitulille kymmeniä kanteluita. Ne vaikuttivat manipuloidulta kampanjalta, johon systeemi suostuu ja taipuu. Nyt tehtaillut yhteiskantelut saavat järjestelmän näyttämään miltei naurettavalta. Syynä on kantelun eli valituksen tekemisen helppous. Kynnys puuttua pappien tekemisiin on matala. Sähköposti ja sosiaalinen media helpottavat kantelun tekemistä. Riittää, että lukee verkkouutisen. Riittää, että on eri mieltä.

Kanteluihin liittyy myös raskas viranomais-juridinen systeemi, jolla sitä aletaan käsitellä. Taustalla on kuolemanvakava suhtautuminen kanteluihin. Kantelut käsittelee tuomiokapitulin kollegio, johon kuuluvat piispa, tuomiorovasti, lakimiesasessori, kaksi pappisasessoria, hiippakuntadekaani ja maallikkojäsen.

Aiemmin kantelu olikin vakava asia, ainakin useimmiten. Merkintä rangaistuksesta voi olla monelle surun ja mielipahan aihe. Mutta viimeistään nyt on selvinnyt, että kantelut papeista tuomikapituleihin ovat liian helppoja keinoja tehdä koko kirkko naurunalaiseksi. Papit eivät myöskään itse suhtaudu niihin enää haudanvakavasti. Pappi, josta ei ole tehty kantelua, on joko ponneton tai sovinnainen. Kantelu papin tekee.

***

Kantelun pappien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä voi tehdä kuka tahansa mistä päin Suomen Siionia tahansa. Kapitulilla on velvollisuus aloittaa proseduuri eli kysyä kaitsentaansa kuuluvalta papilta selitystä. Kantelu on käytännössä mikä tahansa valitus, eli jos ei pidä papin puheiden sisällöstä tai jostain muusta asiasta, niin ei kun kirjallista perustelua kapituliin. Jos laittaa otsikoksi ”kantelu” ja osaa perustella asiansa fiksusti ja juridisin sanakääntein, niin aina parempi.

Toki kapituli voi itsekin tehdä ”kanteluita” eli laittaa vireille samanlaisen selvitysprosessin saadessaan tiedon esimerkiksi, että pappi on vihkinyt sateenkaariparin tai siunannut heidän liittonsa.

Lähikirkkohistoriaa muistavilla on mielessä, kuinka arkkipiispa John Vikströmistä kanneltiin kapituliin vuonna 1993. Syynä oli hänen liian suvaitsevaisiksi koetut puheensa homosuhteista. Kapituli hylkäsi kantelun. Näytelmä oli kaikkineen irvokas eikä naurattanut yhtään.

Nytkin jokaisesta piispasta voitaisiin tehdä kantelu tulkitsemalla jotain heidän tekemäänsä tai sanomaansa piispalle sopimattomaksi käytökseksi, pappisvalan rikkomiseksi, tunnustusten vastaiseksi tai aseman väärinkäyttämiseksi. Ja kapituli joutuisi tekemään toimistonsa johtajasta selvityksen. Näin saataisiin karnevalisoitua pönäkäksi koettua kirkollista hierarkiaa. Ja päälle muhevat naurut.

***

Kotimaa24 selvitti tämän vuoden toukokuussa, että 2000-luvulla papeista tehtyjen kanteluiden määrät vaihtelevat rajusti hiippakunnittain ja vuodesta toiseen. Vilkkainta oli vuonna 2008, jolloin koko maassa tuomikapitulit saivat käsiteltävikseen 89 kantelua. Jutun voi lukea klikkaamalla tästä. Tänä vuonna tehdään valtakunnassa ainakin 2000-luvun kantelujen uusi vuosiennätys.

Toki kapituleilla työnantajan roolissa on velvollisuus vahtia papistonsa touhuja, ettei homma lähde ihan laukalle. Samaan hengenvetoon on syytä muistaa, että individualistisen papin työnäky on ollut aina pietismin ajoista lähtien kirkollinen erikoisuus. Herätyskristilliset papit ovat aina olleet laitoskirkkoa paremmissa väleissä Jumalansa kanssa. Nyt sama ilmenee niin sanottujen liberaalien pappien toiminnassa.

Useimpien pappien varsinaisia työnantajia ja palkanmaksajia ovat seurakunnat. Esimies eli kirkkoherra ei kuitenkaan käsittele papeistaan tehtyjä valituksia. Seurakunnat ovat ulkoistaneet papiston kaitsennan piispalle ja kapitulille, jotka säätelevät ammattikunnan opillis-kulttuurista tasalaatuisuutta.

Ei ole papillakaan helppoa. Piispa paimentaa, ja kansa kantelee.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös

Kapitulien kantelumäärissä huimat erot – yhdestä papista valittaminen myllää tilastot uusiksi

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliKoululaisten kirkkopelko loivenee Paraisilla: QR-koodi pädiin ja kirkkoseikkailulle!
Seuraava artikkeliTampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä

Ei näytettäviä viestejä