Mitä minä oikein kuulin? Seurasin Kansanlähetyspäivien lähetystä YouTubesta, kun havahduin joutuneeni jonnekin oman todellisuuteni rajamaille.
Kansanlähetyksen 3.–4.7. pidetyn kesäjuhlan perjantai-illan keskusteluohjelmassa kansanedustaja Päivi Räsänen kertoi, että Unkarin yleisradio oli tehnyt hänestä haastattelun. Aiheena olivat sanan- ja uskonnonvapaus sekä Räsäsen saamat syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
– Itä-Euroopan maissa, joissa varmasti on aika tuoreessa muistissa nämä sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoitukset, siellä tämä [Räsäsen syytetyksi joutuminen] on herättänyt huomiota Unkarissa, Puolassa, Slovakiassa, Räsänen sanoi.
Odotin virkkeeseen jatkoa siitä, miten Unkarissa sanan- ja ilmaisunvapautta on jälleen kiristetty pääministeri Viktor Orbánin aikana – olin juuri lukenut kasan uutisia siitä, miten huolestuneita Euroopan unionissa ollaan Unkarin kehityksestä. Jatkoa ei kuitenkaan tullut. Pysyttiin neuvostovallan aikaisessa vapaudenriistossa.
***
Unkari ja Puola nousivat esiin Kansanlähetyspäivillä myös lauantaisessa keskustelussa, jossa Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela haastatteli ex-ulkoministeri Timo Soinia ja juuri eläkkeelle jäänyttä Helsingin yliopiston kirkkohistorian professoria Jouko Talosta.
Keskustelun teemana oli ”Rohkeasti kristitty”. Heti alkuun puhe kääntyi Euroopan parlamentin vastikään hyväksymään päätöslauselmaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tilanteesta EU:ssa naisten terveyden osalta.
– Tämä aika on muuttumassa valitettavasti aika negatiiviseen suuntaan suhteessa kristilliseen uskoon tällä hetkellä. Kun ajatellaan EU:ta, niin juuri meillä on tuore päätös, Euroopan parlamentin tekemä päätös, jonka mukaan abortti nähdään ihmisoikeutena ja siitä kieltäytyminen hoitohenkilökunnan kohdalla ei ole sallittua, Nummela viritteli keskustelua.
– Olen aika varma, että tämmöinen laki ei aikanaan tule menemään läpi Unkarissa eikä Puolassa eikä joissain muissakaan maissa. On aika käsittämätöntä, että Euroopan unioni pyrkii ottamaan kansallisvaltioilta tällaista valtaa. Tämä kyllä häiritsee, että aina tuntuu siltä, että jos kansallisesti ei saada läpi tätä agendaa, sitä pusketaan sitten yläkautta, EU:n kautta, Timo Soini kommentoi.
Jouko Talonen puolestaan ihmetteli, miten EU:sta on kehittynyt sellainen, että se puuttuu jäsenmaiden sisäiseen maailmankuvaan ja maailmankatsomuksiin liittyviin asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä vapaan liikkuvuuden eikä kaupallisten tekijöiden kanssa.
– Kyllä sivistys- ja oikeusvaltio ottaa aikamoisen takapakin, jos ajatellaan että me ollaan valistuksen jälkeisessä Euroopassa, Talonen sanoi.
***
Kaivoin esiin kyseisen Euroopan parlamentin päätöslauselman, joka käsittelee siis laajasti naisten terveyteen liittyviä ongelmia ja oikeuksia nimenomaan seksuaalisuuden ja lisääntymisen kannalta.
Päätöslauselmassa aborttia ei lueta ihmisoikeudeksi. Naisen oikeus sen sijaan on saada tehdä se turvallisesti.
EU kehottaa jäsenvaltioitaan varmistamaan turvallisen ja laillisen abortin yleisen saatavuuden. Se kehottaa myös jäsenmaita tarkastelemaan kansallisia säännöksiään ja varmistamaan, että alkuraskauden aikana pyynnöstä tehty abortti on laillinen ja että se on tarvittaessa laillinen myös myöhemmässä vaiheessa, jos raskaana olevan henkilön terveys tai henki on uhattuna.
Päätöslauselmassa todetaan, että yksittäiset lääkärit voivat henkilökohtaisista syistä vedota omantunnonlausekkeeseen ja että joissakin tapauksissa myös yksittäinen hoitolaitos on voinut kieltäytyä suorittamasta aborttia. Omantunnonlauseketta ei päätöslauselmassa kehoteta poistamaan, mutta se ei saa vaarantaa naisten oikea-aikaista pääsyä seksuaali- ja lisääntymisterveyshoidon piiriin. Jos joku ei siis aborttia suorita, on varmistettava, että joku toinen sen tekee.
Abortti on monisyinen elämää itseään koskettava asia, josta voi ja saa olla montaa mieltä. Toinen asia on se, miten tämänkaltaisten päätöslauselmien perusteella voidaan luoda populistisia uhkakuvia.
On syytä huomata, että Euroopan parlamentin päätöslauselma ei sido jäsenmaita oikeudellisesti mihinkään. Se voi vain kehottaa, pitää valitettavana tai tuomita jyrkästi.
***
Poliittisilla ja kirkollisilla uhkakuvilla voi hakea nostetta ja kuohuttaa kuuntelijoita. Kuuntelija saattaa kuitenkin ottaa puheet vakavammin kuin puhuja luuleekaan ja ymmärtää hyvääkin tarkoittavan huolipuheen väärin. Tätähän me nykyään todistamme yhteiskunnan ja kirkon polarisoitumisena.
Uhkakuvat lisäävät huolta ja ahdistusta tulevaisuudesta. Siksi on voitava edellyttää, että ne perustuvat faktoihin, eivät tarkoitushakuisiin tulkintoihin tai kuulopuheisiin.
Suomi on sananvapauden kärkimaita. Silti täälläkin jokaisen julkisesti puhetta pitävän tai kirjoittavan vastuu on miettiä, miksi sanoo sen, mitä sanoo, ja mihin sanomisensa perustaa. Sanoilla on merkitystä. Siksi kannattaa myös miettiä, mitä sanoillaan saa aikaan.
Kuulijan taas kannattaa aina rohkeasti epäillä kuulemaansa, ellei toisin todisteta – myös silloin, kun lähtökohtaisesti haluaa olla puhujan kanssa samaa mieltä.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kommentti: Kansanlähetyspäivien keskusteluissa veljeiltiin Puolan ja Unkarin kanssa – mihin sillä pyrittiin?