Katsoin vaikuttavan dokumentin nimeltään Kirjoitustaidon synty (A to Z). Ohjelman ydinteesi oli, että tiedonvälityksen helppous luo yhteiskuntien kehityksen. Vanhimmissa kirjoittavissa kulttuureissa käytettiin sanakirjoitusta, mikä merkitsi suurta kirjoitusmerkkien määrää, ja se taas rajoitti lukutaidon leviämistä.
Kun kanaanilaiset vierastyöläiset keksivät Siinailla äännekirjoituksen lähes neljätuhatta vuotta sitten, romahti kirjoitusmerkkien määrä. Ensi kertaa lukutaito avautui laajoille piireille. Egyptin papyrus tarjosi halvan kirjoitusalustan, ja informaatio saattoi levitä – myös kristinusko aikanaan. Varhaisimmat Uuden testamentin tekstit ovat juuri näitä halpoja papyruksia.
***
Keskiajalla papyruksen saanti lännessä ehtyi, ja sen korvasi kallis ja vaikeasti valmistettava pergamentti. Kirjoista tuli rikkaimpien aarteita, lukutaito hiipui ja sitä myötä yhteiskunnallinen kehitys. Kiinassa oli keksitty paperi, tuo paras ja halvin alusta kirjoitukselle, mutta kirjoitusmerkkien valtava määrä rajasi lukutaidon vain suhteellisen harvoille. Kun paperinvalmistuksen taito levisi äännekirjoitusta käyttävän islamilaisen imperiumin alueelle, käynnistyi siellä tieteen ja tutkimuksen nopea kehitys.
1400-luvulla, kun paperi oli rantautunut jo Eurooppaankin, Gutenberg keksi irtokirjakkeet, ladonnan, öljypohjaisen painomusteen ja painokoneen, siis kirjapainotaidon.
Se merkitsi Euroopassa tiedonvälityksen räjähdystä. Ajatukset levisivät nopeasti, laajalle ja edullisesti. Länsimainen kulttuuri astui nopean informaationvälityksen seurauksena vuosisadoiksi kehityksen kärkeen.
Kirkko voi ottaa ison osan kunniasta. Yliopistot syntyivät kirkon kainaloon. Suomessa lukutaidon levittäminen oli vuosisatojen ajan kirkon projekti, ei valtion. Gutenbergin keksintökin olisi voinut kokea kätkytkuoleman, ellei ensimmäinen iso painotyö olisi ollut juuri Raamattu.
***
Kirjapainotaitoon verrattava informaatioteknologian räjähdys tapahtui, kun internetin ja älylaitteiden myötä historian valtavin informaatiokertymä tuli miljardien ihmisten ulottuville. Mutta voiko informaatiota olla liikaa? Voiko merkittävä ja arvokas hukkua hyödyttömän tai haitallisen keskelle niin, että ensi kertaa historiassa informaation määrä onkin heikentämässä sivilisaatiota sen edistämisen sijasta?
Silti. Kirjoitettu sana on tehnyt meistä sen, mitä olemme. Siksi kai Jumalakin lähestyy meitä kirjoitetun sanan välityksellä. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja. Kolumni on julkaistu 24.6.2021 ilmestynessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.