Venäläisen Interfax-Religion-uutistoimiston mukaan jopa yli 80 prosenttia venäläisistä on sitä mieltä, että kirkkoa koskevat vitsit ovat sopimattomia.
Samassa gallupissa enemmistön mielestä sopimatonta on myös vitsailla esimerkiksi Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta, eri kansojen ominaispiirteistä ja Venäjän armeijasta.
Ehkä jätän nyt sitten kertomatta, mitä igumeni sanoi, kun luostari paloi, tai montako vuotta kakkua Neuvostoliitossa sai, jos ihminen syyllistyi ei-mihinkään.
***
2000-luvulla on yllättäen menty kohti entistä totisempaa ja huumorittomampaa maailmaa. Myös länsimaissa lisääntyvät koko ajan tabut eli asiat, joista vain on pakko olla yhtä mieltä, asiat, jotka koskemattomina korotetaan arvostelun – ja myös tietysti nauramisen – yläpuolelle.
Kuitenkin psalmissa kerrotaan taivaassa hallitsevan nauravan.
Eikö kirkolle, uskonnoille ja uskoville siis saisi nauraa? Eikö hullunkurinen ole hullunkurista, vaikka sitä esiintyisi uskonasioissa?
Ehkä kyse onkin siitä, että huumori on yksi tapa lähestyä totuutta.
Vitsihän naurattaa nimenomaan silloin, jos kuulijat kokevat sen kuvastavan sopivasti myös todellisuutta. Muinaisissa hoveissa totuuden sai joskus paljastaa – henkensä säilyttäen – vain hovinarri.
Tabuistuminen on kummallinen ilmiö ja liittynee ideologisoituneeseen ja hysteeriseen totuuden jälkeiseen aikaamme. Toisaalta, kun todellisuus, myös uskonnollinen todellisuus, yhä useammin muuttuu omaksi parodiakseen, on tietysti myöhäistä nauraakin.
***
Huumori on merkillinen asia ja yksi suurimmista Jumalan lahjoista. Sen ovat tajunneet esimerkiksi juutalaiset, joiden tuottamat juutalaisen huumorin kokoelmat ovat hulvatonta luettavaa.
Sakasteissakin nauretaan. Papit, paavit, pyhimykset ja Pyhät kolminaisuudet voivat olla kohteina. Mutta ihan joka uskonnosta ei sovi vitsailla. Jyllands-Postenissa ja Charlie Hebdossa se tiedetään.
On varmasti olemassa mautonta ja pahantahtoista jumalanpilkkaa, joka ei enää täytä hyvän huumorin tuntomerkkejä. Mutta jos pyhänä tai tabuna pidetystä kirkosta tai muusta uskonnollisesta systeemistä ei lähtökohtaisesti saa veistellä vitsejä, ollaan vaarallisella tiellä. Länsimaissa sillä tiellä ei saa jatkaa.
Uskonnollinen instituutio voi olla kunnianarka tai korottaa itsensä ihmisten arkikokemuksen yläpuolelle. Silloin kukaan ei kaiketi saisi osoittaa, että joskus keisarilla ei oikeasti olekaan vaatteita. Mutta tällaiseenko vapaiden ihmisten pitäisi sitten vain alistua?
Jeesus sanoo: ”Totuus tekee teistä vapaita.” Eikä se ole vitsi.
Kuva: Päivi Karjalainen