Terveisiä mökkikuplasta Keski-Suomesta. Istun isoisän keinutuolissa, katson ikkunasta järvelle etelän suuntaan ja odottelen hellejaksoa helpottavia sateita. Lapset metelöivät rantavedessä, josta nostin viime yönä kelpo hauen.
Ajattelin kirjoittaa viihteellisen kesäpakinan, mutta sitten luin Politiikasta-lehden päätoimittajan Johanna Vuorelman kirjoituksen elämisvalheesta ja kaarsin asialinjalle.
Vuorelma kutsuu elämisvalheeksi tilannetta, jossa ihminen elää arvojensa vastaisesti. Hänen mukaansa suhteessa ilmastonmuutokseen elämme kollektiivisessa itsepetoksessa: ilmiöstä ollaan kyllä huolissaan, mutta huoli ei konkretisoidu teoiksi. Tunnemme lihantuotannon, lentämisen ja yksityisautoilun haitat, mutta jatkamme lihansyöntiä, lentämistä ja autoilua.
Valheessa eläminen on helpompaa, kun muutkin elävät valheessa. Mökkiläinen ei näe neljän maapallon kulutustasossaan ongelmaa, jos naapurimökeillä eletään samaan tapaan. Normaali muuttuu nopeasti oikeaksi.
On niin kuuma, että täytyy riisua paita. Päivisin lämpötila on keikkunut 30 asteen vaiheilla, ja yöt ovat lämmenneet kaiken aikaa. Tämä on tulevaisuutta.
***
Ilmaston- tai laajemmin ympäristönmuutos liittyy suoraan rahaan, sillä jokainen euro palautuu lopulta maaperään ja raaka-aineisiin. Talouskasvu kiihdyttää ympäristönmuutosta, joka lopulta vie pohjan talouskasvulta. Silti talouskasvua pidetään tärkeämpänä kuin ympäristönmuutoksen torjuntaa. Mitä enemmän kaivamme, sitä nopeammin oma joukkohautamme on valmis.
Autuaita ovat köyhät, sillä heillä ei ole varaa osallistua globaaliin ympäristörikokseen. Mutta voi teitä, rikkaat, kuinka pääsisitte pakoon helvetin tuomiota?
Elämisvalheen valtakieli on kaiken läpäisevä ja oikeuttava talouspuhe. Talouskritiikkiä kirkon suunnalta kuullaan hämmästyttävän vähän, mutta ilmastotoimijana kirkko näyttäisi heräilevän. Oli virkistävää nähdä Greenpeacen valtava lakana Kallion kirkon tornissa suurvaltajohtajien tapaamisen aikaan.
”Lämmittäkää sydämiämme, älkää planeettaamme”, plakaatissa toivottiin. Retorisesti hieno lause voisi olla apostoli Paavalilta, mikäli hän eläisi nykyajassa ja olisi onnistunut välttymään korruptiolta.
***
Sadekuuro osuu kohdalle ja järven pinta näyttää kiehuvan, mutta ukkonen liikkuu lahden toista puolta luoteeseen. Sulkeudun vielä muutamaksi päiväksi kuplaan, jossa suurimpia kysymyksiä on se, valmistetaanko kala uunissa vai savustamalla.
Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja.
Kuva: Pentti Potkonen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.