Iloa iloitsevien kanssa ja surua surevien kanssa. Suomen olympiajoukkueen kisapappi Leena Huovinen tietää, että hänen on hyvä olla mukana molemmissa rooleissa molemmilla hetkillä.
Sekä suurta riemua että syviä epäonnistumisia on mahtunut jo tähän mennessä suomalaisten olympiamatkaan Pekingissä. Kisat jatkuvat vielä tämän viikon ajan.
– Huippu-urheiluun kuuluu, että urheilijat laitetaan paremmuusjärjestykseen ja päivän parhaiten onnistuneen kaulaan ripustetaan kultainen mitali. Tuohon mitaliin tiivistyy vuosikausien ja tuhansien tuntien työ, kurottautuminen kohti unelmaa, ja kaikki ne tärkeät ihmiset, jotka ovat matkan varrella olleet mukana. Siksi mitalin vastaanottamiseen liittyy niin suuri määrä iloa, liikutusta, herkkyyttä ja kiitollisuutta, Huovinen kommentoi Kotimaalle olympialaisista.
– Samalla kun yhden kaulassa kiiltää kultainen mitali, toiset samaan kisaan osallistuneet ovat pettymyksen äärellä.
Leena Huovisella on kisapappina pitkä kokemus. Hän on toiminut tehtävässä vuodesta 2004. Paitsi kisapappi, Huovinen on johtava oppilaitospappi Helsingin yliopistossa.
Pekingin olympialaisissa on koronapandemian takia poikkeukselliset järjestelyt. Huovinen toteaa, että koronaan liittyvät ilmiöt ovat jo tuttuja olympiaurheilijoille.
– Päivä alkaa koronatestillä ja terveystietojen lataamisella kiinalaiseen appiin. Urheilijat ovat muutenkin tarkkoja terveysturvallisuudesta, joten tämä heille jo arkipäivää, Huovinen kertoo.
Hän lisää, että korona on kuitenkin tuonut ylimääräistä kuormaa urheilijoiden arkeen jo kotona.
– Ennen kisoja moni on ollut lähes täydellisessä omaehtoisessa karanteenissa, joten omia rakkaita ihmisiä on heillä ikävä.
”Pysykää linjoilla senkin uhalla, että Kirkkoverkko oikkuilee”
Pekingin olympialaisia leimaa myös isäntämaa Kiinan ongelmallinen ihmisoikeustilanne. Huovinen kertoo, että siitä on viestitty selkeästi joukkueen kisaoppaassa muun muassa seuraavasti: ”Vakavat ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset osoittavat, että Kiina ei ole sitoutunut ihmisarvon kunnioittamiseen tai syrjinnän kieltoon.”
– Suomen joukkueen perusarvoihin kuuluu ilmaisunvapaus, ja joukkueen jäsenet voivat oman harkintansa mukaan kommentoida tai olla kommentoimatta näitä asioita tilanteissa, joissa niistä kysytään, Huovinen toteaa.
Hän kertoo ilahtuneensa lumilautailija Enni Rukajärven kannanotoista, joissa hän on patistellut Kansainvälistä olympiakomiteaa ”skarppaamaan” uusia kisaisännyyksiä valittaessa.
– Tällaiselle puheelle olisi enemmän tilausta huippu-urheilussa. Maailma on yhteinen ja sen ongelmat ovat yhteisiä. Huippu-urheilu menettää uskottavuuttaan, jos sen ainoa viesti on, että ”me vain urheillaan”. Helposti se tulkitaan, että maailmanmeno ympärillä ei kiinnosta.
Suomalaisurheilijoiden edesottamukset ovat kiinnostaneet tv-yleisöä kotimaassa. Viime torstaina ja perjantaina monen työpaikan verkot uhkasivat kaatua runsaan kisakatselun takia. Vaikeuksissa oli muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkko.
Leena Huovinen lähettää kisojennälkäisille kollegoille terveiset:
– Täällä on tarkoitus ammentaa mitaleja vielä lisää, joten pysykää linjoilla senkin uhalla, että Kirkkoverkko oikkuilee. Lienee niitä huonompiakin harrastuksia kuin olympialaisten seuraaminen!
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.