Kotimaa Pron kirkkoherraraadilta kysyttiin tällä kertaa, millainen kansalaistottelemattomuus sopii kirkon työntekijöille, ja vaikuttaako asiaan se, esiintyykö työntekijä viran tunnuksin vai ei.
Vastauksissa nousivat esiin sekä Raamatun vaatima esivallan kunnioitus että Jumalan tottelemisen ensisijaisuus ihmisten tottelemiseen nähden ja näihin molempiin liittyvä tulkinnanvaraisuus.
Toisaalta muistutettiin, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kirkon työntekijöiden on tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja pappien on ymmärrettävä, että he eivät ole joka alan asiantuntijoita. Sovittujen pelisääntöjen rikkominen vaatii erittäin hyvät perustelut ja harkintaa.
Toisaalta esille nousi ajatus siitä, että kirkko on kautta historian puolustanut hengen hädässä olevia kaikin keinoin. Kun valtion lainmukaiset päätökset sotivat ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta vastaan, kirkon työntekijöiden velvollisuus on protestoida väkivallattomasti mutta rohkeasti.
Siitä vastaajat olivat yksimielisiä, että pappi toimii aina pappina, olipa hänellä viran tunnukset yllään tai ei. Tuulipuku ei vapauta pappeudesta.
”Laittomasti maassa olevien kätkeminenkin olisi ymmärrettävää tässä tilanteessa”
Pekka Valkeapää, Vihdin seurakunta, Espoon hiippakunta
Kansalaistottelemattomuus sopii kirkon työntekijälle ja sitä on tehtävä rohkeasti viran tunnuksin. Silloin, kun valtiovalta on tehnyt lainmukaisen päätöksen, joka sotii oikeudenmukaisuusperiaatetta vastaan, on osoitettava väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Näin tuetaan niitä, jotka joutuvat kokemaan epäoikeudenmukaista kohtelua.
Suomen nykyinen pakolaispolitiikka on kyllä lainmukaista, mutta se ei ole oikeudenmukaista eikä kansainvälistä suojelua edellyttävien YK- sopimusten mukaista. Ihmisiä palautetaan pakolla maihin, joissa he joutuvat hengenvaaraan. Tällaisessa tilanteessa kirkon on noustava sanomaan, että valtion toimintatapa ei ole oikein. Tämän tähden olemme lukeneet kirkoissa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja jotkut kirkon työntekijät ovat osallistuneet mielenosoituksiin. En tiedä, ovatko kirkon työntekijät kätkeneet laittomasti maassa olevia turvapaikanhakijoita oman kattonsa alle, mutta sekin olisi aivan ymmärrettävää tässä tilanteessa.
”Kantaa saa ottaa, mutta papit eivät ole kaikkien alojen asiantuntijoita”
Risto Kormilainen, Suomussalmen seurakunta, Kuopion hiippakunta
Kirkon työntekijät saavat ja heidän tuleekin ottaa kantaa yhteisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Emme kuitenkaan ole kaikkien alojen asiantuntijoita emmekä tiedä kaikkien asioiden taustoja, joten kannanotoissa ei kannata kulkea säkki päässä. Yhteys viranomaisiin asiatiedon varmistamiseksi on aina tarpeen. Kahden regimentin oppi on syytä myös pitää mielessä!
Totta kai ihmisiin vaikuttaa se, jos työntekijä esiintyy viran tunnuksissa. Ei pappi voi erottaa virkaansa kokonaan toiminnastaan yksityishenkilönä. Hänet mielletään papiksi myös ilman tunnuksia.
”Kirkon työntekijät ovat aina pyrkineet auttamaan, jos jonkun henki on uhattuna”
Helene Liljeström, Sibbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata. Voi olla eri tulkintoja siitä, mitä kansalaistottelemattomuus on. Kirkon työntekijä tekee usein yhteistyötä yhteiskunnan viranomaisten ja muitten auttavien tahojen kanssa. Joskus voi kuitenkin syntyä tilanteita, joissa kristillinen ihmiskäsitys ja käsitys ihmisarvosta ajavat yksittäisen työntekijän tai kirkon päättäjän suojaamaan heikossa asemassa olevia tai uhattuja ihmisiä.
Viimeaikaiset turvapaikanhakijoiden maasta karkottamiset ovat aiheuttaneet vastareaktioita, koska on koettu, että viranomaisten päätöksiä ei aina sanele oikeus- ja turvallisuusaspektit, vaan myös poliittinen tahto vähentää turvapaikanhakijoiden määrää maassamme. Tässä kohtaa monet kirkon työntekijät ovat halunneet turvata hädänalaisten ihmisten laillisia oikeuksia. Yleensä protestit ovat olleet hyvin rauhallisia ja asiallisia.
Kansalaistottelemattomuus voi olla tapa vaikuttaa asenteisiin tai lakeihin, jotka sotivat heikossa asemassa olevien ihmisten oikeuksia vastaan. Jos jonkun henki on uhattuna, ei ole väärin, että kirkon työntekijä pyrkii auttamaan. Näin kirkko on aina toiminut historiansa aikana.
Lait ja säännökset ovat tärkeitä, mutta valitettavasti nekin voivat joskus ajaa ihmisiä hengenvaaraan. Silloin kirkon työntekijä voi joutua tilanteeseen, jossa hän kokee ainoana oikeana ratkaisuna yrittää vaikuttaa vaikkapa kansalaistottelemattomuudella.
Kirkon pappi on aina pappi, ei ainoastaan silloin kun hän on virkatehtävissä. Hän voi siis käyttää papinpaitaa myös ollessaan yksityishenkilönä jossakin paikassa. Viran tunnukset muistuttavat pappia hänen vastuustaan ja lupauksistaan.
”Kansalaistottelemattomuuden kynnys on pidettävä korkeana”
Jouko Ala-Prinkkilä, Kauhajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Tämä Pietarin vastaus toimii ohjenuorana meillekin, jos lainsäädäntö tai viranomaistoiminta sotii Jumalan tahtoa vastaan. Toisaalta meidän täytyy Paavalin kehotuksen mukaisesti kunnioittaa esivaltaa, koska ”se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi… Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” (Room. 13:4)
Seurakunnan työntekijän on selvitettävä perusteellisesti tilanteeseen liittyvät näkökohdat sekä harkittava huolellisesti: Mikä on Jumalan tahdon eli kristillisen etiikan mukaista? Sotivatko yhteiskuntamme säädökset ja viranomaistoiminta todellakin kristillistä etiikkaa vastaan? Voidaanko tilanteeseen vaikuttaa muilla keinoilla kuin kansalaistottelemattomuudella, esimerkiksi neuvonnalla, neuvotteluilla, tiedotusvälineiden kautta tai vaaleissa äänestämällä?
Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa seurakunnan työntekijän lähtökohtana on lain kunnioitus sekä luottamus viranomaisiin ja yhteistyö heidän kanssaan. Kansalaistottelemattomuuden kynnys on pidettävä korkealla. Kohtuulliseen tottelemattomuuteen voidaan kuitenkin viimeisenä keinona turvautua esimerkiksi vastustettaessa ihmisoikeuksia rikkovia viranomaismenettelyjä.
Virkapukuun pukeutuneen ajatellaan edustavan sanoillaan, teoillaan ja esimerkillään työnantajaansa. Toisaalta pappi ei pääse virkavelvollisuuksistaan virkapuvun riisumalla. Virkapuvun käyttö korostuu suurilla paikkakunnilla ja tiedotusvälineissä. Pienillä paikkakunnilla esimerkiksi pappi tunnetaan, vaikka hän olisi pukeutunut tuulipukuun.
”Kukaan ei oikein voi antaa lupaa sääntöjen rikkomiseen”
Kimmo Reinikainen, Ylöjärven kirkkoherra, Tampereen hiippakunta
Kansalaistottelemattomuus on sovittujen pelisääntöjen rikkomista. Siksi se väistämättä herättää tunteita. Siinä otetaan tietoisesti kantaa tavalla, joka loukkaa vähintään yleistä järjestystä. On vaikea arvioida, mikä olisi oikeutetumpaa kansalaistottelemattomuutta kuin jokin toinen. Yksi puoltaa minkkitarhaiskuja, toinen itsensä kahlitsemista työkoneeseen. Samat ihmiset, jotka suosivat kansalaistottelemattomuutta yhdessä asiassa, saattavat olla jyrkästi sitä vastaan toisessa.
Turvapaikanhakijoiden palautuksen vastustamisessa ongelma ei ehkä ollut kohtuullisen laimea kansalaistottelemattomuus (vertaan sitä vaikkapa viikkoja jatkuneisiin luonnonsuojelijoiden leiriintymisiin) vaan aiheen tämänhetkinen tulenarkuus.
Kirkon työntekijöiden ilmaisunvapautta ei kai voi rajata sen enempää kuin muidenkaan ammattiryhmien. Kansalaistottelemattomuuden salliminen ei ole kuitenkaan mahdollista. Haitanteosta voi joutua vastuuseen, olipa tarkoitus kuinka hyvä tahansa.
Kirkon työntekijöitä on aina ollut monenlaisissa huomiota herättävissä tilanteissa. Ei papin tunnusten puuttuminen tee papista noissa tilanteissa yhtään vähemmän kirkon työntekijää kuin esiintyminen pantapaidassa. Julkisuus on toki toisenlainen.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***