Läntisen teologian opetus alkoi silloisessa Joensuun yliopistossa 20 vuotta sitten. Vuonna 1997 tuli mahdolliseksi suorittaa uskonnonopettajaksi pätevöittävä tutkinto. Luterilaisen kirkon virkoihin pätevöittävä teologikoulutus aloitettiin Joensuussa vuonna 2001. Ortodoksisen teologian opetus Joensuussa alkoi jo vuonna 1988.
Tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston teologian osaston läntisen teologian opintoihin hyväksytään vuosittain runsaat 50 uutta opiskelijaa. Ortodoksisen teologian opinnot aloittaa tänä vuonna korkeintaan 26 opiskelijaa, joista kymmenen kirkkomusiikin linjalle.
Miksi opiskella läntistä teologiaa juuri Joensuussa ja minkälaista opiskelu siellä on?
Pienessä yksikössä on hyvät ja huonot puolensa
Toista vuotta opiskeleva, Pudasjärveltä lähtöisin oleva Annika Juurikka kertoo päätyneensä juuri Joensuuhun hieman sattumalta: pääsykoe oli eräiden muiden menojen puolesta sopivaan aikaan.
Opiskelulla suhteellisen pienessä osastossa on Juurikan mukaan tietyt hyvät puolensa.
– Täällä tulee esimerkiksi opettajien kanssa tutuksi aika nopeaksi. Ylipäätään meitä on täällä opiskelijoinakin sen verran vähän, että toisiin tutustuu helposti, Juurikka sanoo.
Joissakin suhteessa Helsingin suuri teologinen tiedekunta voi Juurikan mielestä vetää pidemmän korren.
– Siellä voi valita pääaineensa useammasta vaihtoehdosta kuin Joensuussa.
Opiskeluyksikön pieni koko houkutteli myös jyväskyläläistä Atte Hokkasta, joka on jo valmistunut teologian maisteriksi ja suorittaa nyt Joensuussa filosofian maisterin opintoja kulttuurintutkimuksesta.
– Joensuussa on paljon hyviä puolia, mutta toisaalta arvelisin, että Helsingissä opiskelu on Joensuuta kansainvälisempää, Hokkanen arvelee.
Imatralta Joensuuhun tullut ja kuudetta vuotta opiskeleva Juuso Sikiö kertoo tulleensa ”ylipuhutuksi”.
– Pyrin Joensuuhun, koska täällä jo olleet kaverit houkuttelivat. En ole katunut, täällä on hyvä meininki. Joensuun teologijoukko on myös niin pieni, että täällä ei voi välttyä seurustelemasta myös eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Isossa yksikössä samanmieliset ehkä lokeroituvat helpommin, Sikiö pohtii.
Erityinen joensuulainen bonus on Sikiön mielestä laaja sivuaineoikeus.
– Saamme vapaasti opiskella tiedekuntarajojen yli. Se on mahtava etu.
Joensuussa kohtaavat idän ja lännen teologit
Mielenkiintoista Joensuun teologian harjoittamisessa on lännen ja ortodoksisen teologian yhteiselo samalla kampuksella. Vaikka koulutusohjelmilla on enimmäkseen omat erilliset opintokokonaisuutensa, myös yhteistä opetusta on. Näin on varsinkin eksegetiikassa, jossain määrin myös kirkkohistoriassa ja systemaattisessa teologiassa.
– Toisen puolen opintoja voi käyttää myös osana omaa tutkintoa. Itse olen saanut paljon ortodoksiselta puolelta, Hokkanen sanoo.
– Yhteistyötä voisi olla enemmänkin, nyt sitä on eniten opintojen alkuvaiheessa. Itse pidän yhteyttä ortodokseihin rikastuttavana. Ainejärjestöt Pistis ja Fides järjestävät vuosittain esimerkiksi ristisaattoja ja syksyisin Alias-turnauksen, jossa ratkaistaan aina vuodeksi eteenpäin Nikean uskontunnustuksen Filioque-kiista, Sikiö toteaa.
Juurikka kertoo ortodoksisen linjan läsnäolon rikastuttaneen elämäänsä.
– Sitä kautta olen saanut paljon uutta näkökulmaa myös omaan uskooni ja katsomukseeni.
Kahden tradition opiskelijoiden yhteiselo sujuu luterilaisten todistuksen mukaan hyvin. Vähemmistönä olevat ortodoksit eivät tunnu jäävän paljoa enemmistön jalkoihin.
Läntisen puolen opiskelijat ovat myös oppineet luennoilla ja muualla sen, että kriittinen eksegetiikka voi olla idän kirkon näkökulmasta ongelmallista.
– Joidenkin ortodoksien näkökulmasta eksegetiikassa on liikaa läntisiä painotuksia. Tästä on ollut täällä aika paljon puhetta, Sikiö sanoo.
Työllistyminen huolettaa
Teologien työtilanne vaihtelee tällä hetkellä eri puolilla Suomea. Joensuulaiset arvioivat teologin koulutuksen kuitenkin hyödylliseksi.
Juurikan mielestä se antaa ymmärrystä ja valmiuksia eri uskonnollisten kulttuurien ja niistä tulevien ihmisten kohtaamiseen.
– Se on varmasti globalisoituvassa maailmassa eduksi, tekipä mitä työtä tahansa. Itse en varsinaisesti pyri luterilaisen kirkon palvelukseen. Aion hyödyntää myös sivuaineoikeutta ja hankkia vielä laajemman tietotaidon ja asiantuntijuuden, mikä parantaa mahdollisuuksiani työllistyä itseäni kiinnostaville yhteiskunnallisille aloille, Annika Juurikka sanoo.
Atte Hokkasen mielestä Joensuussa teologian maisterille annettava koulutus on laadukas.
– Se mahdollistaa työllistymisen papin tai opettajan tehtäviin. Myös tutkijapolulle saa hyvät eväät, Hokkanen sanoo.
Jos sen sijaan mielii muualle, yhteiskunnalliset tai soveltavat opinnot tarjoavat hänen mukaansa mahdollisuuden esimerkiksi tehdä harjoittelut muualla kuin kirkossa tai koulussa. Joensuulainen soveltavien opintojen malli on hänen mielestään todella hyvä ja toimiva.
– Toivon, että se jatkuu yhtä laadukkaana.
Tutkinnolla on hänen mielestään myös rajoituksensa.
– Kaikesta huolimatta teologian maisterin tutkinto mahdollistaa mielestäni aika huonosti työllistymisen muualle kuin kirkon tai koulun palvelukseen. Tässä voi kuitenkin olla enemmän kyse siitä, mitä työmarkkinat arvostavat, kuin siitä, mikä on opintojen sisältö, Hokkanen pohdiskelee.
Kirkon palvelukseen työllistymisen ongelmina tällä hetkellä Hokkanen pitää teologian maisterien ylitarjonnan sekä pappien pätkätöiden yleistymisen.
– Syrjäisilläkin paikkakunnilla papin virkoihin on nykyään paljon hakijoita, vaikka kyseessä olisi vain lyhyt sijaisuus. Pysyvän työpaikan saamiseen kirkossa liittyy nykyisin paljon epävarmuustekijöitä.
Taustalla on Hokkasen mielestä kansankirkon jäsenmäärän hupeneminen ja talouden kiristyminen.
– Ajatus kansankirkosta menettää merkitystään. Epäilemättä muutokset tuovat mukanaan myös positiivisia kehitysmahdollisuuksia, mutta kuinka niihin voisi tarttua? Atte Hokkanen miettii.
Onko kädessä valmistumisen jälkeen pateeni vai kahvakuula?
Juuso Sikiö on valmistumassa lähiaikoina, ja työllistyminen huolestuttaa häntä. Hänellä tulee olemaan pätevyys sekä luterilaisen kirkon papiksi että uskonnon ja psykologian aineopettajaksi. Työtilanne ei kuitenkaan ole nykyisin aivan yksinkertainen.
– Seurakuntapastorin ja opettajan paikkoihin on yhä enemmän hakijoita. Olen kyllä toiveikas oman työllistymiseni suhteen, mutta en pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Sikiö on kouluttautunut myös kahvakuulaohjaajaksi ja tekee sivutyönään liikunnanohjaajan töitä.
– Huonossa tilanteessa pystyn ohjaamaan päätyönäni liikuntaa, vaikka toivoisinkin kyllä saavani akateemisen koulutukseni mukaista työtä. Minusta teologin koulutuksen vastaavuus työelämän tarpeisiin riippuu aika paljon yksilön omista valinnoista. Siis siitä, mitä sivuaineita on valinnut ja mitä osaamista on muuten hankkinut, Sikiö sanoo.
Hän tietää, että kirkossa on sekä hyviä että riitaisuudessaan huonoja työyhteisöjä. Hän on ylläpitänyt suhteita joihinkin seurakuntiin myös kesätöiden jälkeen.
Jos hän työllistyisi kirkkoon, hän arvioi papin työn hyvin moniulotteiseksi.
– Sen vahvuutena on mahdollisuus viedä eteenpäin kirkon missiota ja toisaalta pitää esillä myös armoa ja elämän merkityksellisyyttä. Papin työssä pääsee myös tekemään työtä eri-ikäisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Se tuntuu minusta motivoivalta ja mielenkiintoiselta, Juuso Sikiö sanoo.
Kuva: Jussi Rytkönen. Teologian opiskelijat Atte Hokkanen, Juuso Sikiö ja Annika Juurikka Joensuussa.
Lue myös: