Olen ihminen, joka haluaa kokeilla kaikenlaista. Uteliaisuudesta lähdin katsomaan, mitä nämä seurakunnan luottamustehtävät ovat, kertoo kirkkovaltuuston puheenjohtaja Marja Korhonen.
Hän on ollut neljä kautta Toivakan seurakunnan luottamushenkilönä, muttei asetu ensi vaaleissa ehdolle.
– Opintopäällikön työni Jyväskylän yliopistossa muuttui viime vuoden alusta myös lähiesimiestehtäviä sisältäväksi, eikä aika tahdo riittää. Nyt täytyy pitää vähintään taukoa luottamustehtävistä.
”Alkuun olin tietysti aika pihalla johtokunnan asioista”
Vuoden 2003 alussa Korhoset olivat asuneet Toivakassa vähän yli puoli vuotta. Edellisen syksyn seurakuntavaaleissa kirkkovaltuutetuksi valittu naapuri kysyi, voisiko ehdottaa Korhosta lapsi- ja nuorisotyön johtokunnan varajäseneksi.
– Varmaan tuossa vaikutti se, että meillä oli pieniä lapsia.
Ensimmäiset kaksi kautta Korhonen oli lapsi- ja nuorisotyön johtokunnassa varajäsenenä, kolmannen sen puheenjohtajana. Lapsityön kehittäminen oli hänellä keskeisimpänä tavoitteena.
– Alkuunhan sitä tietysti oli aika pihalla niistä asioista. Aika perinteisesti siinä mentiin, tehtiin niin kuin oli ennenkin tehty. Oikeastaan vasta omalla puheenjohtajakaudellani rupesin miettimään, mitä uutta voisi olla. Ehkä siinä vaiheessa osasi jo työntekijöillekin toimia peilinä ja antaa ideoita.
Korhonen ei kuitenkaan halunnut leimautua lapsi- ja nuorisotyön johtokunnan jäseneksi maailman tappiin.
– Kun on riittävän kauan jossain, ei osaa antaa enää mitään uutta, hän ajattelee.
Nepalin nimikkolähetin vierailu teki vaikutuksen
Toivakan seurakunnan nimikkolähetti Nepalista kävi lähettäjäseurakunnassaan vierailulla. Lähetin kertomukset Nepalista tekivät Marja Korhoseen vaikutuksen.
– Ajattelin, että ehkä tämä olisi seuraava askel. Pienessä seurakunnassa ei ole pilvin pimein halukkaita eri johtokuntiin, joten kaikki luottamushenkilöt pääsevät niihin tehtäviin, jotka kiinnostavat.
Korhonen aloitti lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana vuonna 2015.
– Nimikkoläheteistä monet toimivat opettajina tai sairaanhoitoalalla ja siinä samalla sitten kertovat Jeesuksesta. Tämä oli ainut mielikuva, mikä minulla lähetystyöstä oli.
Bloggaaminen oli kiehtonut Marja Korhosta jo pitempään, vain blogin aihe oli puuttunut. Jyväskylän rovastikunnan lähetysleirillä hän sai kipinän pohtia, mitä lähetystyö itse asiassa on.
– Ajattelin, että tehdään nyt ihan julkisia näistä minun pohdinnoistani. Olen pyöritellyt ja mietiskellyt blogissa lähetysteemaa eri kanteilta. On hämmentävää, että asiat pystyy aina pyöräyttämään tiettyyn kulmaan niin, että niistä löytyy lähetykseen liittyvä ajatus.
Bloggaaminen toi vireyttä myös lähetystyön johtokuntaan
Marja Korhonen arvelee, että ilman blogin kirjoittamista hän olisi käsitellyt johtokunnan asioita kuivemmin ja teknisemmin. Blogi vaikutti hänen omiin ajatuksiinsa ja vauhditti sitä kautta johtokunnan ajattelua. Uusia virkistäviä ideoita ja keskustelua syntyi.
– Todennäköisesti aktivoituminen johtuu siitä, että johtokuntaan saatiin ihmiset, jotka ovat innostuneet lähetystyöstä. Kun heittää ajatuksen, niin porukka lähtee keskustelemaan siitä. Olen saanut kokouksista ideoita blogiini mutta myös toisinpäin.
Korhonen lopetti Lähetti liikkuu -bloginsa tänä keväänä. Kolmen vuoden pohdinta tuntui tulleen tiensä päähän, vaikkei lähetystyö suostunutkaan tarkasti määriteltäväksi.
”Ylimitoitetut strategiat pitäisi yksinkertaistaa ja konkretisoida”
Kirkkovaltuustoon Marja Korhosta pyydettiin ensimmäistä kertaa ehdokkaaksi vaalivuonna 2010. Ensimmäinen vuosi oli opettelua. Oman työn taustalta hallintoasiat eivät olleet vieraita, mutta kirkkovaltuustossa hän koki olevansa hukassa.
– Ihmettelin, että tätäkö tämä on, ettei valtuustossa käsitellä kuin tietyt hallinnolliset asiat. En ollut ajatellut, että valtuutettuna oleminen oikeasti olisi voinut olla niin tylsää. Kaikki asiat oli jo kirkkoneuvostossa valmisteltu niin, että valtuuston tehtävä oli vain tehdä esityksen mukainen päätös.
Korhosen valtuustoura olisi todennäköisesti jäänyt yhteen kauteen, ellei hän olisi päässyt kesken kautta kirkkoneuvostoon. Seurakunnassa alettiin myös laatia strategiaa.
– Strategiatyö oli hyvin opettavainen prosessi ja aktivoi valtuustoa, koska oli kokousten ulkopuolisia seminaareja ja yhteistä pohdintaa.
Ensimmäistä strategiaa varten Toivakka sai Jyväskylän seurakunnalta sparraajan. Se oli tuolloin tärkeää. Jatkossa strategia pitäisi päivittää seurakunnan koon mukaiseksi.
– Strategiat ovat aina vähän liian isoja. Näkökulmia, tavoitteita ja menestystekijöitä on niin paljon. Meillä on kuitenkin kysymys alle 2 000 jäsenen seurakunnasta, joten puhutaan ihan eri suuruusluokasta kuin naapuriseurakunnassa Jyväskylässä, joka on Suomen suurin seurakunta.
Ylimitoitettu strategia pitäisi Korhosen mukaan yksinkertaistaa ja konkretisoida niin, että seurakunnan voimavarat riittävät toimenpiteiden toteuttamiseen. Yksinkertaistamista on myöhemmissä päivityksissä tehtykin, mutta Korhosen mielestä ei vielä tarpeeksi.
”Seurakunnan päättäjillä on oltava rohkeutta, nopeutta ja viestintätaitoja”
Päättymässä olevan kauden Korhonen on toiminut kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Hän toivoo, että syksyllä valittavilla luottamushenkilöillä olisi uusia ideoita siitä, miten pieni seurakunta pärjää tulevassa maailmassa.
– Toivon, että löytyisi ihmisiä, jotka osaisivat toimia jatkuvasti monimutkaistuvassa maailmassa. Tarvitaan ihmisiä, jotka verkostoituvat, pystyvät tekemään nopeita päätöksiä ja näkemään ison kuvan eikä vain puita.
Jyväskylän rovastikunnassa ja Lapuan hiippakunnassa rakennetaan parhaillaan seurakuntien yhteistyötä. Toivakan seurakunnan seuraavatkin luottamushenkilöt tulevat olemaan tässä työssä mukana.
– Isoja haasteita on. Joihinkin asioihin toivon leveämpiä hartioita. Jos luottamushenkilöiksi tulee sellaisia, joilla ei oman työn tai muun toiminnan kautta ole asiantuntemusta esimerkiksi talousasioista, he ovat vähän kädettömiä, kun isoja taloudellisia ratkaisuja pitää tehdä.
Korhonen muistuttaa, että seurakunnan tulevaisuus ei kuitenkaan ole kiinni pelkästään luottamushenkilöistä. Seurakunnan tekevät seurakuntalaiset ja se muuttuu heidän mukanaan.
– Yhteistyö- ja viestintätaidot sekä rohkeus. Ne ovat varmaan avainasiat, jotka tulevilla luottamushenkilöillä pitäisi olla.
Kuva: Korhosen kotialbumi. Marja Korhonen on luottamustehtävien lisäksi mukana monessa vapaaehtoistehtävässä. Lähetyspyhän jälkeen hän järjesteli paikkoja Toivakan seurakuntakodilla.