Jouko Sihvo kysyy Teologisessa Aikakauskirjassa (6/201), mihin kirkossa olisi nyt suuntauduttava. Miten ihmisten kirkosta vieraantuminen estettäisiin. Hän nostaa esiin muun muassa pappien käymien toimituskeskustelujen merkityksen mutta myös sakraalirakennusten kauneudesta ja kunnosta huolehtimisen.
Kirkkososiologian professorina Helsingin yliopistossa aiemmin toimineen Sihvon mukaan kirkon jäsenkato ja sitä seuraava verotulojen väheneminen ovat tällä hetkellä kirkossa esillä. Kuntia ja seurakuntia yhdistetään talousongelmien vuoksi.
Kaikki nämä asiat vievät paljon energiaa ja kirkon varsinainen perusongelma eli Sihvon mukaan ihmisten vieraantuminen kirkosta ja uskosta jää vähälle huomiolle.
Sihvo nostaa esiin joitakin asioita, joilla kirkko voisi tähän perusongelmaan puuttua ja korjata tilannetta. Hän esittelee sellaisia kirkon toimintamuotoja, joita tutkimusten mukaan yli 70 prosenttia pitää hyvin tai melko tärkeinä. Nämä hän luokittelee tärkeysjärjestyksessä neljään kategoriaan: 1. hengellinen, 2. kulttuurinen, 3. diakoninen ja 4. kasvatuksellinen tehtävä.
Sihvo toteaa muun muassa, että jos pappien seurakuntalaisten kanssa käymät toimituskeskustelut hoidettaisiin vastuullisesti ja viisaasti, ”kirkon henkilökohtainen sielunhoitotehtävä” tulisi hyvin hoidetuksi”. Sihvon mukaan pappien on myös entistä paremmin valmistauduttava pyhien toimitusten hyvään hoitamiseen ja henkilökohtaisen yhteyden luomiseen seurakuntalaisiin.
Sihvo muistuttaa, ettei kirkko ole vain hengellinen yhteisö. Se palvelee myös ihmisten kulttuurista, sosiaalista ja jopa esteettistä puolta. ”Kirkon tulee siis huolehtia erityisesti sakraalirakennusten ja hautausmaiden kauneudesta ja kunnosta.”
Sihvo toteaa myös diakonisen työn ”kaunistavan koko kirkon imagoa”. Lisäksi hän kannustaa seurakuntia toimimaan verkossa.