Kokenut kesäpuutarhuri nauttii rauhallisista suviaamuista hautausmaalla. Nuori kesäteologi haluaa etsiä ja löytää. Kanttoriksi opiskelevalta lastenhoitajalta sujuvat kirkkomuskarit ja hautajaisvirret.
Seurakuntien palveluksessa nähdään tämänkin suven aikana niin ensimmäistä kertaa kirkon kesätöissä olevia kuin kokeneita konkareitakin. Yhteistä heillä on into ja halu toimia ihmisten parissa.
Alajärven seurakunnan kesäkanttorina työskentelee Satu Pohjonen, 48. Pohjosen leipätyö muodostui vielä pari vuotta sitten lastenohjaajan tehtävistä päiväkodilla, kunnes hän päätti hakeutua uusille urille Oulun ammattikorkeakouluun.
– Opiskelen siellä kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdossa. Opintoni ovat noin puolessa välissä, eli hyvin etenevät, Pohjonen sanoo.
Kipinän uudelle uralle Pohjonen sai juuri Alajärven seurakunnan kautta, missä hän oli kesätyöntekijänä ensimmäisen kerran vuonna 2008. Kesäkanttorin työt ovat tuttuja myös aiemmilta vuosilta, sillä Satu istui urkujen takana neljänä edellisenä kesänä.
– Soitin ennen seurakunnan töihin tuloa pianona ja haitaria. Kun pääsin urkuihin käsiksi, ne veivät heti mennessään. Alajärven varsinainen kanttori antoi myös minulle vahvaa kannustusta lähteä opiskelemaan alaa, ja sillä tiellä ollaan, Pohjonen hymyilee.
Kirkkomuskaria ja raskaita hautajaisia
Pohjonen nauttii voidessaan työssään kohdata eri-ikäisiä ihmisiä. Raskainta työssä ovat hautajaiset.
– Ne ovat luonnollisesti erittäin herkkiä tilanteita, sillä omaisilla ja ystävillä on jokaisella suru ja sen käsittely menossa eri vaiheessa. Pyrin osaltani tukemaan ja kuuntelemaan heitä mahdollisuuksien mukaan.
Koskettavinta on saattaa hautaan lapsia. Tuolloin Pohjosenkin tunteet ovat pinnassa.
– Äitinä ajattelen, miltä saateltavan lapsen vanhemmista tuntuu. Tuollaiset hetket tuntuvat vahvasti, vaikka sitä ei voikaan työssä näyttää.
Iloisesta lasten kanssa toimimisesta mainio esimerkki on vuosina 2012–2014 Alajärven päivähoidossa toteutettu kirkkomuskari, minkä operoinnista Pohjonen vastasi.
Lisävirtaa niin työhön kuin kouluun Pohjonen saa metsästyksestä.
– Kanalintujen metsästys on meillä koko perheen juttu. Käymme usein mieheni ja poikani kanssa jahtiretkellä luonnon helmassa.
– Meillä on sopimus, että se joka saa saaliin, tekee sen ruoaksi. Miesväki onkin epäillyt minun ampuvan tarkoituksella usein ohi, Pohjonen nauraa.
Nuori kesäteologi nauttii pestistä kotiseurakunnassaan
Tenho Rajala, 22, viettää tämän kesän Alajärven seurakunnan kesäteologina. Kaksi vuotta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa opiskelleella Rajalalla on menossa ensimmäinen suvi seurakunnan kesätyöntekijänä.
– Onneksi pääsin Alajärven seurakuntaan, se oli ykkösvaihtoehtoni. Olen kotoisin Alajärveltä, eli kotiseurakuntaan oli todella hienoa tulla.
Ensimmäinen työkesä nostaa luonnollisesti pintaan myös jännitystä, Rajala myöntää.
– Hieman jännittää miten onnistun, sillä olen ensi kertaa tällaisissa tehtävissä. Kyseessä on samalla kokemus, joka antaa varmasti paljon jatkoa ajatellen.
Rajalan työhön kuuluu erityisesti erilaisten leirien ja nuorten iltojen suunnittelua sekä toteutusta. Hän painottaa tapahtumissa vahvaa vuorovaikutusta.
– Haluan luoda ilmapiirin, missä tutkitaan yhdessä Jumalan sanaa. Minulle on tärkeää, että kaikki voivat osallistua ja kertoa näkemyksensä rennossa ja rehdissä ilmapiirissä.
Teologiseen vei halu etsiä ja löytää
Nuori kesäteologi odottaa innolla myös varttuneemman väen kohtaamista. Sitä tapahtuu muun muassa hartauksissa.
– On työn suola voida toimia eri-ikäisten ihmisten parissa. Yksi vaikutin alalle hakeutumiseen olivatkin juuri toiset ihmiset, sillä he ovat suuri rikkaus ja voimavara.
Ihmisten lisäksi Rajalan innoitti uravalintaan halu etsiä ja löytää.
– Se syttyi minussa rippikoulun jälkeen. Minulla on syvä halua tutkia Raamattua ja ymmärtää sitä yhä lisää. Olen myös erittäin kiinnostunut kreikan ja heprean kielistä.
Vastapainoa työlle ja opiskelulle Rajala hakee musiikista. Alajärven kesäteologin käsissä soivat niin kitara kuin rummutkin. Lisäksi hän laulaa kuorossa.
– Musiikki on täydellistä vastapainoa välillä kiireiselle elämälle, sen parissa mieli rauhoittuu. Musiikkia voin myös hyödyntää monipuolisesti tulevassa ammatissani, Rajala pohtii.
Kokenut puutarhuri nauttii rauhallisista kesäaamuista hautausmaalla
Alajärven hautausmaan kukkaistutusten parissa työskentelee vauhdikas käsipari, joka kuuluu Pirjo Hankkilalle, 61. Kesän vastaavana puutarhurina työskentelevä Hankkila on tutussa puuhassa, sillä menossa on yhdeksäs kesä Alajärven seurakunnan palveluksessa.
– On hienoa, että saan olla taas täällä. Viihdyn tässä tehtävässä, tämä on minun juttuni, sanoo puutarhateknikon tutkinnon suorittanut Hankkila.
Hankkilan kesä käynnistyy joka vuosi asteittain sen mukaan, kun aurinko alkaa paistaa yhä enemmän ja räystäät sulavat.
– Siitä alkaa minun kesäni, joka on nyt parhaimmillaan. Minulle tulee yksinkertaisesti hyvä mieli voidessani laittaa hautausmaalla kukkia ja muita istutuksia kauniiseen kuntoon.
– Oma lukunsa ovat kesäaamut. On todella antoisaa käyskennellä silloin järven vieressä olevalla hautausmaalla ja aistia ympärillä oleva rauhallisuus.
Myös puutarhuri pitää tärkeänä ja antoisana kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.
– Tapaan työssäni erilaisissa tunnetiloissa olevia ihmisiä. Jos jollakin on suru, pyrin osaltani lohduttamaan ja tukemaan häntä.
– Minulle tärkeää on myös työntekijöiden yhteishenki. Se on Alajärven seurakunnassa kohdallaan, Hankkila sanoo.
Vapaa-aikaansa Hankkila viettää muun muassa liikunnan ja käsitöiden parissa. Kesällä hän ei tosin kaipaa töiden lisäksi muuta liikuntaa.
– Sitä tulee tässä tässä hommassa riittävästi, nyt ei ole tarvetta lisätreeniin, Hankkila hymyilee.
Kuvat: Tomi Olli. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Tenho Rajala
2. Satu Pohojnen
3. Pirjo Hankkila
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***