Kirkon piirissä on pitkään vaikuttanut rokotus, joka tekee ihmiset epäluuloisiksi sanalle jooga. Rokotus lienee peräisin vuodelta 1979, jolloin Rabindranath R. Maharajin kirja Gurun kuolema toi kirkolliseen julkisuuteen ajatuksen, että jooga on automaattinen portti itämaisiin uskontoihin.
Rokotuksen vaikutus alkaa kuitenkin haihtua. Parinkymmenen viime vuoden aikana myös yhä useampi teologi ja kirkon ihminen on tutustunut joogan omakohtaisesti eikä ole pelkkien kuulopuheiden varassa. Joogasta on tullut muotiharrastus.
Pelkästä jumpasta joogan erottaa sisäistyneempi tapa hahmottaa ihminen kokonaisuudeksi ja tietoisuuden korostaminen. Joogalla on lähtökohtansa itämaisessa ajattelussa. Tosin länsimainen jooga on kaikin tavoin lähempänä syvävenyttelyä ja voimistelua kuin uskonnonharjoitusta.
Fyysinen harjoitus ja hengellinen sisältö
Joogaa on moneen lähtöön ja makuun. Yhden näkökulman tarjoaa sairaalapappi Heli Harjunpää, joka kirjassaan Hiljaisuuden tie johdattaa lukijan kristilliseen joogaan ja tarjoaa muutamia siihen liittyviä harjoituksia.
Mutta mitä on kristillinen jooga? Miksi jooga tarvitsee etuliitteen kristillinen? Harjunpää määrittelee, että kristillinen jooga on kehoa ja mieltä tasapainottava harjoitus, johon liitetään hengellinen sisältö.
Harjunpää lähtee siitä, että jooga itsessään ei ole uskonto, vaan nimi vanhoille ja perinteisille fyysisille harjoituksille, jotka tähtäävät hengityksen hallintaan, mielen keskittymisen ja meditaatioon. Joogaan voi liittää hengellisiä sisältöjä erilaista uskonnollisista perinteistä.
Kristillistä joogaa kehitti jo 1950-luvulla ranskalainen benediktiinimunkki Jean-Marie Déchanet. Hän tajusi kehon, mielen ja sielun välisen tiiviin yhteyden etsiessään parannusta pitkään jatkuneeseen sairauteensa. Apu löytyi joogasta.
Déchanet halusi pitää joogan puhtaasti fyysisinä harjoituksina, mutta tuoda sen kristillisen rukouselämän yhteyteen. Harjunpää kirjoittakin, että joogaharjoitukset ”eivät luo yhtyettä Jumalaan, mutta ne auttavat avautumaan kohti armoa, joka on jo läsnä”.
Aurinkotervehdys ja rukous
Minkälaisia ovat Harjunpään esittelemät kristilliset joogaharjoitukset? Ne vaikuttavat rauhalliselta perusjoogalta, levolliselta ja hengitystä korostavalta hatha-joogalta.
Harjoitukset ovat joogan liikesarjoja, joihin yhdistyy sanallinen kristillinen sisältö. Tavallaan kyse on rukousmeditaatiosta, jossa on mukana fyysinen puoli.
Esimerkiksi liikesarja aurinkotervehdys, perusjoogajuttu, saa nyt kristillisen sanoituksen liikesarjan eri vaiheisiin, asanoihin. Käsien kohottaminen ylös ei ole vain voimisteluliike, vaan siitä tulee avautumista valoon, Luojan puoleen kääntymistä.
Eikö jooga riitä sellaisenaan, pitääkö siihen tuoda kristillinen sisältö? Riittää, mutta tuskinpa jooga menee pilalle, jos sen aikana miettii hengellisiä, varsikin jos tuntee siihen tarvetta.
Ennakkokokemus ei haitaksi
Hiljaisuuden tie on tervetullut kirja, sillä joogaan liittyy kirkon piirissä yhä paljon virheellisiä ennakkokäsityksiä. Hiljaisuuden liikkeestä, rukousmeditaatiosta ja hengellistä kysymyksistä kiinnostuneen kannattaa tutustua siihen, vaikka ei ikinä ryhtisikään joogaamaan.
Tosin ilman lukijan omaa kokemusta joogasta tai edes voimistelusta Harjunpään kirja saattaa jättää hieman oudon tunnelman. Kristilliseen joogaan kannattaa käytännössä paneutua koulutetun ohjaajan opastuksella.
Heli Harjunpää: Hiljaisuuden tie. Kristillisiä joogaharjoituksia. Kirjapaja. 132 s. (kuvitettu)
Kuva: Esko Jämsä. Sairaalapastori ja joogaohjaaja Heli Harjunpää on kuvattu kotonaan Espoossa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***