Britannian korkein oikeus on hyväksynyt skientologian viralliseksi uskonnoksi. Päätökseen johti englantilaisen naisen, Louisa Hodkinin, häät. Hodkinin pyyntö mennä naimisiin skientologikirkossa evättiin joulukuussa 2012, koska skientologien toiminnan ei nähty täyttävän uskonnon määritelmän edellyttämää palvontaa. Hodkin valitti päätöksestä ja Britannian korkein oikeus joutui määrittelemään uskonnon uudestaan.
Asiasta kertoo muun muassa
Daily Mail
.
Päätöksen mukaan uskontoa ei tarvitse määritellä jumaluuteen tai vastaavaan korkeampaan voimaan uskomisen kautta. Skientologia on hyväksytty viralliseksi uskonnolliseksi yhteisöksi myös Australiassa, Espanjassa, Taiwanissa, Thaimaassa ja Yhdysvalloissa.
Suomessa Skientologia-yhdistys toimii rekisteröitynä yhdistyksenä. Se ei ole saanut rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan asemaa. Skientologia-liike anoi vuonna 1998 virallista asemaa, mutta Opetusministeriö hylkäsi hakemuksen. Ministeriön perusteluissa viitattiin siihen, ettei yhdistyksen tarkoituksena ole julkinen uskonnonharjoitus uskonnonvapauslain tarkoittamassa mielessä.
– Uskontotieteen näkökulmasta skientologia, kiistainalaisuudesta huolimatta, nähdään uskonnollisena liikkeenä, kommentoi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg.
– Skientologialla on olemassa rituaalisia käytäntöjä, opetuksia yliaistillisesta todellisuudesta ja sielun (thetan) kuolemattomuudesta. Vaikka liikkeen taustalla on myös kiistatta liiketoimintaa, skientologia sisältää oppeja ja käytänteitä, joita voi luonnehtia uskonnollisiksi. Skientologiaa on luonnehdittu myös eräänlaiseksi moderniksi versioksi gnostilaisuudesta.
Suomessa uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriä ylläpitää Patentti- ja rekisterihallitus. Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimiva uskonnonvapauslain asiantuntijalautakunta antaa Patentti- ja rekisterihallitukselle lausunnon siitä, ovatko yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot uskonnonvapauslain mukaiset. Kun Suomessa mille tahansa yhdistykselle haetaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan statusta, painotetaan formaalia näkemystä uskonnosta ja sen opeista, uskontunnustuksen mukaista julkista toimintaa, pyhiä kirjoituksia ja pyhinä pidettyä rituaaleja. Tarkoituksena ei saa olla taloudellisen voiton tavoittelu tai taloudellisen toiminnan järjestäminen.