Eero Huovisen ja vähän aikaa myös piispa Irja Askolan teologisena sihteerinä palvellut Antti Mustakallio on ryhtynyt puhetaidon ja retoriikan kouluttajaksi. Tätä varten hän on perustanut yrityksen, ja hän järjestää Hämeenlinnassa kesäkuussa Retoriikan kesäkoulu -nimisen tapahtuman.
Maksullinen tapahtuma on suunnattu lähinnä yrittäjille päättäjille ja politiikan kentällä toimiville. Mustakallio on saanut haalittua esiintyjiksi Suomen tunnetuimpia retorikkoja ja puhetaidon asiantuntijoita, muun muassa Jussi Lähteen ja Timo Soinin.
Väitöskirjaa tekevä teologian maisteri Mustakallio on ollut kiinnostunut retoriikasta opiskeluajoistaan lähtien. Hän on tutkinut klassista retoriikkaa.
Suomalaista puhetraditiota Mustakallio kuvaa ohueksi.
– Juhana Torkki on kuvannut osuvasti, ettei Suomessa osata tehdä eroa puheen ja esitelmän välillä. Meiltä puuttuu retoriikan taju. Ei ymmärretä ehkä sanojen paino- ja vaikutusvoimaa. Kaikki puheen vivahdekategoriat eivät ole samalla tavalla käytössä kuin joissain muissa kulttuurimaissa.
Mustakallion mukaan suomalaiset puheet onnistuvat harvoin innostamaan ja rohkaisemaan toimintaan. Hyviä suomalaisia puhujia ei ole kovin paljon.
– Monet kokeneet poliitikot ovat kyllä kouliintuneita puhujia. Esimerkiksi kaikki viime vaalin presidenttiehdokkaat olivat kaikki omilla tavoillaan ihan hyviä puhujia. Joskin sieltäkin sitten nousi esille taitavampia ja keskinkertaisempia.
Mustakallio on kirjoittanut parikin artikkelia, joissa hän on kommentoinut nykyisen presidentin Sauli Niinistön puhujan taitoja.
– Niinistön vahvuus on se, että hän vaikuttaa hyvin luotettavalta ja tuntuu olevan tosissaan siinä mitä hän sanoo. Hänellä on niin sanotusti hyvä ethos. Mikään lennokas puhuja hän ei kuitenkaan ole. Niinistön persoona ja puhetapa menevät kyllä yhteen, siitä tulee aito olo.
Kirkollisen puheen ja saarnan taso on kerännyt viime vuosina kritiikkiä. Mustakallio ei allekirjoita täysin saarnan huonoa tilaa.
– Kirkon työntekijäthän ovat kaikki ammattipuhujia. Monen puheessa on rutiinin tuomaa varmuutta ja omaa puhumista on mietitty keskimääräistä enemmän. Kirkossa voi törmätä joihinkin todella innostaviin saarnamiehiin ja saarnanaisiin. Saarnan tila ei ole ehkä niin huono, mitä monesti sanotaan. Mutta monesti tulee sellainenkin olo, että pappien rutinoituminen puhumiseen voi toimia myös siten, että omassa puhetaidossa ei enää haluta edistyä ja kehittyä. Uskon, että kaikilla kirkon työntekijöilläkin on kokemuksestaan huolimatta vielä paljon opittavaa puhujana. Kyse on kouluttautumisesta eikä vain synnyinlahjoista tai ulospäin suuntautuvasta persoonallisuudesta, tuore yrittäjä sanoo.