Ekumeeninen lähentyminen alkoi luterilaisten ja katolisen kirkon välillä kiihtyä noin viisikymmentä vuotta sitten, pohtivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa emeritus Eero Huovinen ja ortodoksisen kirkon metropoliitta Ambrosius dialogissaan ekumeniasta. Keskustelu järjestettiin viikonloppuna osana vuoden 1964 teologian opiskelijoiden vuosikurssikokoontumista ortodoksisen kirkon kulttuurikeskus Sofiassa.
Kurssitoverit Huovinen ja Ambrosius, joka oli vuonna 1964 teologian opiskelija Risto Jääskeläinen, ovat molemmat osallistuneet aktiivisesti kirkkojensa edustajina ekumeenisiin keskusteluihin. Keskustelussa he tarjosivat ensikäden kokemuksiaan niin ekumeenisesta lähentymisestä kuin kirkkojen suuremmasta erkautumisesta.
Teinosen viitoittamalla tiellä
Erityisesti Huoviseen teki jo opiskeluaikana lähtemättömän vaikutuksen dogmatiikan professori Seppo Teinonen, jota Huovinen pitää ekumeniainnostuksen herättäjänä Suomessa. Teinonen tunnetaan muun muassa roomalais-katolisen kirkon Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen tarkkailijajäsenenä, joka eläkkeelle jäätyään siirtyi katolisen kirkon jäseneksi.
Hänen oppilaansa Huovinen on ollut sorvaamassa useita ekumeenisia asiakirjoja. Yksi niistä oli Vastakkainasettelusta yhteyteen.
– Se kertoo, mistä ekumeniassa on kyse. Jos ette ehdi mitään muuta lukea, lukekaa otsikko kolmeen kertaan ääneen. Sitten voitte siirtyä syvemmälle esipuheeseen ja johtopäätöksiin, Huovinen opasti kurssitovereitaan.
Ekumeenisissa neuvotteluissa on päästy koko lailla sopuun käsityksestä ehtoollisesta ja vanhurskauttamisesta. Suurimmat esteet ekumenialle löytyvät erityisesti katolisen kirkon ja luterilaisten välillä kirkko-opista ja ehtoollisteologiasta.
Huovinen muistuttaa, että ongelma ehtoollisyhteyden puutteessa on tällä hetkellä enemmän katolisen kirkon puolella. Luterilainen ehtoollispöytä olisi periaatteessa avoin, mutta roomalais-katolinen kirkko ei tunnusta luterilaisten kirkkojen piispuutta ja pappeutta. Lisäksi se edellyttää ehtoollisyhteyteen paavin tunnustamista kirkon johtajaksi.
Tarve ekumeniaan nousee alhaalta
Huovisen ja Ambrosiuksen mielestä suurin tarve ekumenialle nousee tavallisten ihmisten keskeltä. Esimerkiksi Saksassa on paljon luterilaisten ja katolilaisten välisiä avioliittoja, Suomessa ortodoksien ja luterilaisten.
Piispojen kommenteissa tuli selväksi, että käytännön sovellukset ovat paljon kirjavampia, kuin kirkkojen edustajat virallisissa kannanotoissaan antavat ymmärtää. Myös yleisön kommenteissa pohdittiin mahdollisuutta alhaalta lähtevään joukkoliikkeeseen, jossa virallisille linjauksille näytettäisiin pitkää nenää. Huovinen ei kuitenkaan usko normien rikkomisen olevan tehokkain tapa edistää yhteyttä.
– Sukulaisiaan ei voi valita ja katolinen kirkko on meidän sukulaisemme. Jos uhmataan kovaa kieltoa, se saattaa vain suututtaa enemmän ja koventaa asenteita. Aurinko vie myrskyä paremmin perille, Huovinen sanoi.
– Ja jos me prelaatit olemme liian hitaita, niin ainahan kirkkokansa osaa äänestää jaloillaan, Ambrosius muistutti.
Ei uskonpuhdistukselle
Katolisen ja luterilaisten kirkkojen suhteen lähentymisen huipentumana Huovinen pitää asiakirjaa Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta, jonka laatimiseen hän itsekin osallistui. Siinä näkyi hänen mukaansa Tuomo Mannermaan alulle panema Luther-tutkimus. Sen keskeisin tulos oli uudenlainen käsitys Lutherin vanhurskauttamisopista. Vanhurskauttaminen ei tämän tulkinnan mukaan ollut Martti Lutherille vain julistamista, vaan myös vanhurskaaksi tekemistä.
Kun keskustelussa sivuttiin reformaation 500-vuotisjuhlia, Huovinen osoitti ekumeenisen innostuksensa olevan edelleen voimissaan. Huoviselle puhe uskonpuhdistuksen juhlavuodesta on ekumeenisesti ajatellen mieletön.
Ensinnäkin Huovisen käsityksen mukaan Lutherin ajatuksena ei ollut puhdistaa uskoa, vaan kirkon elämän muoto. Siksi Huovinen haluaa puhuttavan vain reformaatiosta, uudelleen muotoilusta.
Toiseksi reformaatiossa ei ole aihetta juhlaan, sillä se merkitsi kirkon jakautumista. Huovinen puhuisikin mieluummin muistovuodesta.
Ekumenian pitäisi olla kirkon elämän keskiössä
Ambrosiuksen mukaan ortodoksinen kirkko ajattelee edustavansa katkeamatonta jakamattoman kirkon perinnettä. Sen vuoksi ekumenian tulisi olla kirkon ajattelun keskiössä, ei reunoilla.
– Kommunismin romahtamisen jälkeen kaikki idän ortodoksiset kirkot eivät kuitenkaan ole toimineet näin. Toimintamalli on ollut lähempänä roomalais-katolisen kirkon ajattelua ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta yhdestä ja ainoasta oikeasta kirkosta. Muutama ortodoksista kirkoista on eronnutkin kirkkojen maailmanneuvostosta sisäisen painostuksen takia, Ambrosius sanoi.
Ambrosius huomauttaa, että Suomessa ortodoksinen kirkko on omaksunut luterilaista matalakirkollisuutta. Hänen mielestään uskon ympärille on joskus rakennettu liikaakin kaikenlaisia muotoja.
Ambrosius kertoi luterilaisen taustansa auttaneen katsomaan nykyistä kirkkoaan kauempaa ja kriittisesti.
– Jos emme olisi niin sidoksissa muihin ortodoksisiin kirkkoihin, niin löisimme hynttyyt yhteen täällä Suomessa, Ambrosius sanoi naurahtaen.
– Mikähän tämän ekumenian tulevaisuus onkaan, kun se on annettu teidän kirkkonne liberaaleimmalle piispalle? Huovinen kysyi hymyillen.
Motivaation puute katkaisi neuvottelut Moskovassa
Ambrosiukselta ja Huoviselta kysyttiin myös kantaa Suomen luterilaisen kirkon ja Moskovan patriarkaatin välisten oppineuvottelujen katkeamiseen kesällä.
Huovinen oli kommenteissaan pidättyväinen ja varovainen. Ambrosius sen sijaan näki neuvottelujen katkeamisen takana kaksi syytä.
– Ensinnäkin ekumeeniset neuvottelut olivat Neuvostoliiton aikana tapa pitää yllä suhteita länteen. Nyt sitä tarvetta ei enää ole. Toiseksi Venäjällä on vahva ortodoksisfundamentalistinen oppositio, jonka sisäinen painostus on varmasti vaikuttanut asiaan, Ambrosius pohti.
Hänen mukaansa virallisesti ilmoitettu syy Suomen kirkon liian liberaaliin suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin on vain helppo tekosyy motivaation puutteelle.
– Mitään ekumeenisesti merkittäviä päätöksiä asiaan liittyen ei ole tehty, Ambrosius muistutti.
Juttu vuonna 1964 teologian opintonsa aloittaneiden kurssikokoontumisesta ilmestyy Kotimaassa torstaina 16.10.
Lue myös (Kotimaa24):
Suomen ortodoksinen ja evankelis-luterilainen kirkko jälleen neuvottelupöytään
Kuvassa teologisen tiedekunnan vuosikurssin 1964 vuosikurssin kokoontuminen lauantaina kulttuurikeskus Sofiassa.
Kuva: Matti Karppinen