Keväällä 2015 Matleena Ikola istui Himalajalla buddhalaisretriitissä ja opetteli keskittymään tähän hetkeen.
Intian-matkalle hän oli lähtenyt yhdessä ystävänsä kanssa, tavoitteenaan etsiä omaa paikkaa maailmassa. Klassinen urbaanin henkisen etsijän tarina, Ikola kuvailee matkaa nyt puolitoista vuotta myöhemmin.
Retriitissä munkki kehotti ajattelemaan Buddhan kuvaa, mutta Ikolan silmien eteen piirtyi Jeesus. Vuosia pappiskutsumustaan väistelleestä Ikolasta se tuntui melko vastaansanomattomalta merkiltä.
Toinen merkki oli hänelle samassa harjoituksessa ilmestynyt nivalalainen isoäiti. Vuotta myöhemmin Ikola vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa pohjoispohjalaisen Nivalan seurakunnan kutsumana.
***
Matkaansa papiksi Matleena Ikola kuvailee kuurupiiloksi Jumalan kanssa ennen lopullista antautumista.
– Tällä hetkellä koen Jumalan johdatuksen vahvasti omassa elämässäni. Kun peilaan menneisyyttä sitä vasten, näen siinä paljon kapinaa.
Nurmoon nelilapsisen perheen esikoiseksi syntyneen Ikolan isä Jouko Ikola oli kirkkoherra, ja Matleena tunnettiin paikkakunnalla papintyttärenä. Suvussa oli niin äidin kuin isänkin puolelta vahvat körttijuuret.
Ei ainakaan papiksi, Ikola ajatteli, kun tuli aika valita ammatti, mutta aloitti silti teologian opinnot Helsingissä. Voisihan siellä sitten lukea vaikka uskontotiedettä.
Opiskeluajan hän asui kommuuneissa, osallistui mielenosoituksiin, dyykkasi ruokaa roskiksista ja etsi ravintoa uskonnolliseen nälkäänsä uushenkisyydestä, rumpupiireistä ja buddhalaisuudesta.
Muutama vuosi sitten melkein valmiit teologian opinnot jäivät tauolle, kun Ikola meni töihin Metropolia-ammattikorkeakouluun. Seurakuntayhteys jäi ohueksi ja työyhteisö oli Ikolan mukaan melko kirkkoallerginen.
Irtiotto teologipiireistä tarjosi tarpeellisen näkökulman muutokseen, ja Ikola alkoi jälleen kaivata ympärilleen kristittyjä.
– Tajusin, että nämä asiat ovat minulle sittenkin aika tärkeitä.
Muita yhteiskunnallisesti suuntautuneita kristittyjä Ikola löysi Ylioppilaiden kristillisestä yhdistyksestä ja Sinapinsiemen ry:stä, jonka ydinajatuksia ovat yhteisöllinen ja yksinkertainen elämäntapa. Sinapinsiementä Ikola kuvailee hengelliseksi kodikseen.
– Sieltä on lähtenyt sen pohtiminen, mitä oma hengellisyyteni on eikä vaikka isäni hengellisyys.
***
Aktivisti, pappi, feministi, hippi ja ”hörhöilijä”. Niin Matleena Ikola kuvailee itseään nykyään. Pappeudessa Ikolaa pelotti eniten se, että se pakottaisi hänet luopumaan muista identiteeteistään.
– Pelkäsin, että minusta tulee vain pappi ja vielä sellainen miellyttäjäpappi.
Vähitellen Ikola on kuitenkin oivaltanut, että niin ei tarvitse olla. Hän kokee olevansa ensisijaisesti pappi, mutta ei vain pappi.
Pappeus on silti muuttanut jotain. Ennen esimerkiksi osallistuminen mielenosoitukseen ei ollut radikaalia, mutta nyt se on.
Ikola haluaa yhä taistella paremman maailman puolesta, mutta lempeästi. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa taiteen ja aktivismin yhdistäminen kuten yhteisötanssi tai feministinen rap-musiikki.
– Pappeus on laittanut luovuuden uudella tavalla käyntiin. Tuntuu, että olen sen myös velkaa. Papin yhteiskunnallinen asema pitää käyttää oikein.
***
Viime kesänä Matleena Ikola oli mukana perustamassa Feminististä kirkkoa. Se sai alkunsa Facebookin Feministiryhmästä, jossa keskusteltiin sukupuolirooleista rippikoulussa. Sitten joku ehdotti, että kirkkoon tarvittaisiin feministinen liike ja mukaan ilmoittautui heti muutaman aktiivin joukko.
Feministisen kirkon tehtäväksi Ikola kokee äänen antamisen erilaisille ryhmille kirkon sisällä. Nyt äänessä ovat Ikolan mukaan ne, jotka sopivat kirkon normeihin, usein ”valkoiset keski-ikäiset heteromiehet”.
– Moninaisuus ei voi koskaan toteutua, jos he ovat ainoita, joilla on ääni käytettävissään.
Toinen Feministisen kirkon tehtävä on turvallisen tilan luominen kaikille seurakuntalaisille. Ikolan mukaan kirkossa on paljon muun muassa sukupuoleen liittyviä normeja, joista emme ole tietoisia. Ulkopuolelta asetettuja rajoja tuskin huomaa, jos niiden sisälle mahtuu, mutta esimerkiksi transsukupuolinen saattaa kokea olonsa turvattomaksi.
***
Kirkossa puhutaan luomistyön rikkaudesta ja jokaisen ihmisen ainutlaatuisuudesta, mutta itselle vieraita asioita saatetaan silti oudoksua. Se on Ikolan mielestä ristiriitaista. Hänestä kristinuskon ja feminismin ydinajatuksissa on paljon samaa.
– Tiedän, että on ihmisiä, joille kristinusko ja kirkko ovat selkeän maailman rakennuspalikoita ja ne edustavat turvallisia rajoja tai 50-lukulaista perhe-elämää. Minulle kristinusko on kaikkea muuta. Se on kutsu seurata Jeesuksen radikaalia solidaarisuutta, moninaisuuden ja kaikkien tasa-arvon puolustamista.
***
Tausta: Feministinen kirkko -ryhmä
Feministinen kirkko on kristittyjen feministien verkosto, joka toimii tasa-arvoisemman kirkon puolesta. Liikkeen Facebook-sivulla on reilut 600 tykkääjää. Pienemmässä aktiivien Facebook-ryhmässä jäseniä on runsaat sata.
Liike toimii julkaisemalla kannanottoja ja blogia, järjestämällä mielenosoituksia ja tuottamalla materiaalia. Tähän mennessä se on julkaissut avoimen kirjeen, jossa kritisoidaan piispainkokouksen selontekoa kirkon avioliitto-opetuksesta. Lokakuussa se järjesti Helsingissä mielenosoituksen kaikkien avioliittojen kirkollisen vihkimisen puolesta.
Kuva: Esko Jämsä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
”Tanssia pinkin ristin ympärillä” – Feministinen kirkko järjestää flashmobin Kalliossa
Perustajajäsen: ”Oikea aika feministiselle kirkolliselle liikkeelle on juuri nyt”
Feministinen kirkko -liike: Kirkon johdon punnittava uudelleen vihkimis- ja siunaamiskysymystä