Esimiesten työtoveruus on työilmapiirin perusta

Kun Haapajärven seurakunnan kirkkoherra Kari Tiirola haastatteli aikanaan talouspäällikön virkaa hakeneita, hänelle tuli myönteinen ensivaikutelma Pekka Laajalahdesta.

– Jäi mieleen, että Pekka tiesi, kun kysyttiin seurakunnan perustehtävää. Yhteistyö voi olla hankalaa, jos talouspäällikkö ei ole sisäistänyt sitä.

Pyhäjärveläinen Pekka Laajalahti aloitti työnsä Haapajärven seurakunnan talouspäällikkönä 12 vuotta sitten. Hän oli aiemmin työskennellyt julkishallinnon puolella.

– Kotiseurakunnassa olin ollut vapaaehtoisena muun muassa lapsityössä. Oli mielenkiintoista tulla aivan uuteen työyhteisöön, se antoi lisää intoa ja virtaa.

Tiirola on tehnyt koko työuransa Haapajärven seurakunnassa: ensin ylimääräisenä apulaisena, sitten kappalaisena ja nyt kirkkoherran työn ohella lääninrovastina ja hiippakunnan asessorina. Uudistusmielisenä hän johti seurakuntansa muun muassa pilottiseurakunnaksi jumalanpalvelustoiminnan kehittämisessä.

Kunnioitusta, tilaa, keskustelua ja yhteinen työnäky

Kumpikin mies nauttii siitä, että saa kehittää uutta.

– Kari on tukenut ajatuksiani ja olen saanut häneltä arvostusta, kunnioitusta ja tilaa tehdä työtäni, summaa Laajalahti hyvän työtoveruuden perustaa.

Yhteinen työnäky ja sama ajatustapa seurakunnan asemasta ja olemassaolon perusteista estää miehiä astumasta toistensa varpaille.

– Kun aloitin työni, Kari sanoi ensimmäisessä palaverissa, että kirkkoherra ja talouspäällikkö on seurakunnan tärkein työpari.

Kirkkoherran ja talouspäällikön hyvä yhteistyö koostuu Tiirolan mukaan neljästä osasta.

– Kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Kirkkoherra on kiinnostunut taloudesta, eikä odottele kuuta taivaalta. Talouspäällikkö on tietoinen seurakunnan hengellisestä puolesta. Tästä kaikesta seuraa, että kumpikin on kiinnostunut käsiteltävistä asioista ja valmis keskustelemaan.

”Kipaistaan toisissamme tarpeen mukaan”

Miehet työskentelevät eri työpisteissä ja kirkkoherra on paljon poissa hiippakuntatyönsä takia. Keskusteleminen vaatii joustavuutta ja tekniikkaa.

– Soitellaan ja vaihdetaan sähköpostia. Säännöllisiä palavereja emme pidä, vaan kipaistaan toisissamme, kuvaa Tiirola yhteydenpitoa.

Kamerayhteyden otto on tullut työparille tutuksi, mutta silmätysten tavataan aina kun siihen on mahdollisuus.

– Kun jossain nähdään, kysytään, onko hetki aikaa, ja jutellaan ajankohtainen ongelma läpi. Vartti tai puoli tuntia vaikka seurakuntasalissa, kertoo Laajalahti.

Vapaa-aikaa miehet eivät vietä yhdessä. Kumpikin harrastaa hiihtoa omalla tahollaan. Laajalahti asuu edelleen Pyhäjärvellä ja Tiirola Haapajärven pappilassa.

– Joskus vertaillaan hiihtotuloksia, mutta kilpailua on enemmän vaimon kanssa, naurahtaa Tiirola.

Kehittäminen innostaa koko yhteisöä

Pekka Laajalahti on huomannut, että esimiesten hyvä yhteistyö ja henkilökemia ovat luoneet koko työntekijäjoukkoon keskustelevan ja uutta luovan ilmapiirin.

– Myös luottamuselimissä nautitaan yhteisöllisyydestä ja siitä, että saadaan olla kehittämistyössä mukana, hän sanoo.

– Asioista ja eri näkökulmista keskustellaan jo valmisteluvaiheessa. Niistä voi olla eri mieltä, sitten äänestetään ja sillä siisti, vahvistaa kirkkoherra.

Tällä hetkellä miehet suunnittelevat seurakuntataloon remonttia, jotta kaikki työntekijät saataisiin saman katon alle.

– Kirkkoherranvirasto on noin puolen kilometrin päässä taloustoimistosta, joten luontevat kahvipöytäkeskustelut puuttuvat. Remontin tavoitteena on, että työntekijät ja seurakuntalaiset voisivat toimia yhdessä ja talossa olisi arkipäivisin kuhinaa, Tiirola visioi.

Haapajärven seurakunnalla on paljon kiinteistöjä, metsää ja tontteja. Joka vuosi pyritään kehittämään jotain kohdetta. Työnjako on Tiirolan mukaan selvä.

– Kirkkoherra visioi yhdessä työntekijöiden ja luottamustyöntekijöiden kanssa, mitä halutaan. Talouspäällikkö miettii, millä homma rahoitetaan, hoitaa kilpailutukset ja keskustelee rahoituksen kannalta järkevistä ratkaisuista. Yhdessä mietimme sitten urakoitsijoita.

Lapsivaikutusten arviointi, joka nykyään pitää tehdä myös rakennuksiin liittyvässä päätöksenteossa, jää kirkkoherran vastuulle.

Haapajärven ja Nivalan taloustoimistot löivät hynttyyt yhteen

Pekka Laajalahden ensimmäinen työ oli hautausmaan laajennus ja viimeksi remontoitiin leirikeskus. Taloustoimiston toiminnan uudistaminen sen sijaan oli erilainen projekti.

– Meillä Haapajärvellä taloustoimistossa oli kymmenisen vuotta sitten kaksi ihmistä töissä, naapuriseurakunnassa Nivalassa kolme. Loma-ajat ja yllättävät sairastumiset olivat vaikeita, kun palkat ja tilinpäätökset piti kuitenkin tehdä ajallaan, kertoo Laajalahti.

Seurakuntien taloustoimistot löivät hynttyyt yhteen, ja toiminta helpottui.

– Kaikki laskut lähetetään Nivalan seurakuntaan, jossa ne ajetaan sähköiseen kiertoon, samoin hoituu loma-aikojen palkanmaksu. Minä huolehdin Haapajärvellä Nivalankin seurakunnan metsäasioista, kiinteistöistä ja työsuojelusta. Näin saadaan viidellä henkilöllä toimintaan joustavuutta.

Pihlaja opetti yhteistyön ja tiedonkulun tärkeydestä

Nolo tarina pappilan rannan pihlajasta muistuttaa tiiviin yhteistyön tärkeydestä. Nyt tapaukselle voi jo hymyillä.

Kirkkoherra pastorivaimoineen hoitaa innokkaasti pappilan pihaa, tai oikeastaan puistoa. Erään kerran rakkaista puista oli kuitenkin pakko kaataa muutamia.

– Kari näytti minulle ikkunasta pihlajaa, jota ei missään tapauksessa saanut kaataa. Siinä oli muun muassa lintujen ruokintapaikka.

Kaatotyön suoritti ulkopuolinen metsuri, jolle ohjeet kulkivat monen välikäden kautta. Hän katsoi pihlajan niin huonokuntoiseksi, että kaatoi sen.

– Karin kanssa syyttelimme kumpikin itseämme, että olisi pitänyt laittaa puuhun vaikka punainen merkki, että viesti olisi mennyt loppuun asti perille. Seuraavana keväänä paikalle istutettiin kaivurilla entistä isompi puu.

Kuva: Kaija Tiirola.

Edellinen artikkeliKirkon apurahoilla tutkitaan joogaa, markkina-ajattelua, muutosta ja kanttoreita
Seuraava artikkeliSuomeen ehdotetaan uskontovaltuutettua

Ei näytettäviä viestejä