Kotimaan diakoniaraatilaiset kertovat, että köyhyydestä kärsivät lapsiperheet hakevat usein apua vasta viimeisessä hädässä. Halu pärjätä itse on kova.
***
Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityö: Häpeä estää hakemasta apua ajoissa
Yhteiskunnan kahtiajako näkyy liian usein juuri lasten elinolosuhteissa. Lapsiperheet tarvitsevat lisääntyvässä määrin tukea arkeen ja jaksamiseen. Toisille kynnys hakea apua on liian suuri. Apua hakevat ovat usein jo sinnitelleet äärirajoille. Syyllisyys ja häpeä estävät liikkeelle lähtöä. Taloudellista ahdinkoa on vaikea myöntää. Työttömyys tai sairastuminen voivat kuitenkin kohdata yllättäen kenet hyvänsä.
Lahjoitetuille vaatteille, ruoalle ja harrastustarvikkeille on yhä enemmän tarvetta. Monissa perheissä opiskeluvälineet ja kirjat ovat ylivoimainen haaste. Diakoniatyö auttaa omin avustusvaroin, Yhteisvastuukeräyksestä saaduin varoin ja hakee lisäapua Diakoniarahastosta tai Tukikummeilta. Tavaralahjoitukset ja erilaisten yhdistysten keräykset ohjataan usein lapsiperheiden hyväksi. Lappeenrannan kaupungilla on vähävaraisille lapsiperheille tarkoitettu harrastustoiminta-avustus.
Kaikki perheiden hätä ei näy, sillä oranssilappuista alennusruokaa ostetaan aina kun mahdollista. Hävikkiruokaa hankitaan saatavilla olevien ruokasovellusten kautta. Lisäksi lapsiperheet näkyvät EU-elintarvikejakeluissa ja arkiruokailuissa. Arkea eletään omin päin niin kauan kuin se on suinkin mahdollista.
Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta: Köyhyys aiheuttaa riitoja ja lisääntyvää päihteiden käyttöä
Köyhyys on aineellista, mutta se muuttuu perheissä aineettomaksi, näkymättömäksi negatiiviseksi möykyksi. Siitä syntyy riitoja, joista lapset kärsivät. Tulee myös lieveilmiöitä: kun ei jakseta jatkuvaa köyhyyttä, vähistäkin varoista ostetaan päihteitä. Keskusteluissa vanhempien kanssa selviää, että perheessä puuttuu kenties ruokaa, vaatteet kierrätetään, harrastuksiin ei ole varaa eikä aina edes lääkärikäynteihin. Ruoan vähyys kotona näkyy maanantaisin koulussa. Torstaisin hyvänmielen arkinen ateria täyttyy myös lapsiperheistä.
Köyhyys näkyy toisessa tai kolmannessa polvessa. Someyhteiskunnassa silmiinpistävää on lasten ja nuorten vertailu. Jos netti on hidas ja puhelin vanha, tämä aiheuttaa suurta häpeää lapselle ja nuorelle. Monet lapset ja nuoret jännittävät, onko leireillä maksut. Seurakuntamme on saanut hyvää palautetta siitä, että toiminnat ovat maksuttomia ja diakonia auttaa tarvittaessa esimerkiksi leirimaksuissa.
Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta: Tukea tarvitaan elämisen peruskustannuksiin
Koko Lohjan alueella vuonna 2018 perheitä oli diakoniatyön asiakaskunnasta noin kolmasosa. Tukea tarvitaan elämisen peruskustannuksiin. Perheissä on velkaantumista ja ylisukupolvista köyhyyttä. Tukikummit-avustusten tarve on lisääntynyt. Aiemmin tukea haettiin harrastusmenoihin, mutta viime aikoina opiskelukuluihin ja vaatteisiin.
Joulun alla jaettiin perheille diakoniatyön kautta SPR:n ja MLL:n lahjakortteja. Monet saivat myös Joulupuukeräyksen kautta lapsille joululahjoja. Muutamina vuosina olemme voineet lähettää perheitä maksutta Vivamoon Lasten Raamattukylään viettämään toiminnallista elämyspäivää. Kansan Raamattuseura on mahdollistanut tämän. Olen myös saanut kahdesti somerolaisen Tuliheilat-orkesterin konsertin lahjoitukset käytettäväksi Nummen alueen perheiden hyväksi. Toinen käytettiin Muumimaailma-retkeen ja toinen HopLopin sisäänpääsymaksuihin.
Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta: Perheissä pohditaan, mitä kaikkea tarpeellista voi ostaa kerralla
Perheissä pohditaan, riittääkö tilillä oleva raha seuraavaan tulopäivään. Voinko ostaa perheelle ruokaa ja vaippoja sekä muita jokapäiväisiä asioita, jotka sattuvat olemaan loppu samalla kertaa, kuten pyykinpesuainetta, shampoota, kahvia tai lemmikkieläimen ruokaa? Diakoniasta haetaan apua, kun rahat on loppu ja on useampi päivä seuraavaan tuloon.
Perheet kysyvät lapsille hiihtovälineitä ja luistimia. Lapsilla ei ole mahdollisuutta harrastaa kalliita harrastuksia kuten jääkiekkoa. Vaatteita etsitään kirpputoreilta. Vanhempi on ilahtunut saadessaan koko perheelle villasukat diakonian kautta. Nuorilta puuttuu jatko-opintoihin tarvittavat opiskeluvälineet. Nuorten vanhemmilla jo omat opinnot ovat voineet jäädä kesken. Omilta vanhemmilta ei voi pyytää rahaa lainaksi, koska hekin ovat tiukilla.
Perheet rakentavat uusille asutusalueille koteja. Taloudellisen tilanteen muuttuessa yllättäen, esimerkiksi toisen jäädessä työttömäksi, säästössä ei ole puskurirahastoa, jolla tulla toimeen ennen kuin saadaan tieto seuraavasta säännöllisestä tulosta.
Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.): Kadonneet talvikäsineet voivat olla taloudellinen katastrofi
Pikkulapsi- ja koululaisperheissä tuttua on, että toiveet Superpark-, HopLop- ja Linnanmäki-käynneistä eivät toteudu. Perheitä, joissa mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, on todella paljon, vaikka ruoasta ei olisikaan pulaa. Lasten vaille jäämisen kokemukset voivat olla myös todella raastavia. On perheitä, joissa kadonneet talvikäsineet tai rikkoutuneet kumisaappaat ovat arjen taloudellinen katastrofi.
Teini-ikäisten perheissä huolta aiheuttaa rahojen riittäminen välttämättömiin opiskelutarvikkeisiin ja lukiokirjoihin. Nuoret saattavat kokea paineita pukeutua merkkivaatteisiin tai omistaa uusimmat puhelimet ja laitteet, vaikka vanhemmat joutuisivat laskemaan jopa ruokarahat hyvin tarkasti.
Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat: Seurakunnan kerhoihin osallistuvat lapset ovat joskus huomattavan nälkäisiä
Perheet tulevat diakonian vastaanotolle, kun eivät enää saa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Vähät varat ovat kuluneet laskuihin ja pesukone on hajonnut yllättäen. Apua haetaan usein viime tipassa. Pienituloisuuden pitkittyessä talouden hoito on vaativaa. Joskus seurakunnan kerhoihin osallistuvat lapset ovat huomattavan nälkäisiä.
Vuoden 2017 THL:n tietojen mukaan 21 prosenttia tamperelaisista oli joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynnistä rahan takia. Köyhyys on monen lapsiperheen arkea. Perheiden kanssa toteutettavat projektit auttavat vanhempia löytämään verkostoja ja vertaistukea. Seurakunnan Lapsiparkki mahdollistaa vanhemman asioilla käynnin tai rauhallisen keskustelun diakoniatyöntekijän kanssa. Diakonia on verkostoitunut muiden lapsiperheitä auttavien tahojen kanssa. Huoli on yhteinen. Tampereen kaupunki on laatinut vuosille 2018–2021 ohjelman, jossa esitetään toimenpiteitä köyhyyden vähentämiseksi.
Kuva: Emilia Karhu
Kotimaan diakoniaraatiin pyydetään noin vuodeksi kerrallaan kymmenkunta diakoniatyöntekijää eri puolilta Suomea.
Lue myös:
Peruskoulussa ja toisella asteella opintojen pitäisi olla ilmaisia – niin ei silti käytännössä ole
Diakoniaraati: Pitäisikö kirkon työntekijöiden aktivoitua politiikassa?
Diakoniaraati kertoo, mikä erottaa diakonian sosiaalityöstä – ”Aina voi saada ainakin lohdutusta”
Diakoniaraati: Yhä useampi tarvitsee käytännön ohjausta ja asiointiapua
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.