Tänä syksynä ilmestyy kolme väitöskirjaa, jotka käsittelevät diakoniatyötä. Tutkimukset valmistuvat eri tieteenaloilta: diakonia kiinnostaa niin teologiassa, valtiotieteessä kuin terveystieteessäkin.
Onko asiakas uhri?
Elina Juntusen väitöstutkimus selvittää taloudellista auttamista diakoniatyössä. Väitöskirja tarkastettiin viime perjantaina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Diakoniatyö pyrkii kohtaamaan autettavat tasavertaisesti. Silti diakoniatyöntekijöiden kokemukset herättävät kysymyksen diakonian ”paternalistisista piirteistä”, Juntunen sanoo.
– Tarkoitan paternalismilla halua tehdä toiselle hyvää ottamatta huomioon hänen kokonaistilannettaan, tahtoaan ja toiveitaan.
Juntunen kiinnittää huomiota siihen, että diakoniatyöntekijä saattaa nähdä asiakkaansa uhrina, joka on kietoutunut vaikeuksiin. Asiakaskeskeisyydestä ja tilannelähtöisyydestä huolimatta avun suunnan määrää viime kädessä diakoniatyöntekijä.
Kuka saa avun?
Myös Ulla Jokela päätyi pohtimaan diakoniatyön alistavia käytäntöjä. Jokela selvitti väitöstutkimuksessaan diakoniatyön paikkaa ihmisten arjessa. Väitöskirja tarkastetaan tämän viikon perjantaina Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Asiakkaalle työntekijä on ihminen, joka tukee häntä empaattisesti ja puhuu hänen puolestaan eri viranomaisille. Toisaalta diakoniatyöntekijät nostavat henkisen ja hengellisen tuen aineellista apua korkeammalle. Samalla tavalla toimivat sosiaalityöntekijät, jotka haluavat tehdä oikeaa sosiaalityötä pelkän toimeentulotuen jakamisen sijaan.
– Syvempiin asiakassuhteisiin valikoituvat ne, joilla on kykyä sanoittaa elämäntilannettaan. Johtaako tämä siihen, että diakoniatyössä priorisoituvat sittenkin jotkut muut kuin heikoimmassa asemassa olevat asiakkaat, Jokela pohtii.
Diakonia lähemmäs pappeutta?
Joulukuun alussa Tampereen yliopistossa tarkastetaan terveystieteen maisteri Raija Pyykön väitöstutkimus, joka selvittää diakoniatyön jännitteistä paikkaa kirkossa. Pyykkö on selvittänyt kirkossa käytävää kamppailua diakoniasta muun muassa diakonaatin uudistamiseen liittyvien mietintöjen ja raporttien avulla.
Pyykön mukaan asiakirjoissa näkyy erimielisyys siitä, pidetäänkö diakoniaa maallisena auttamisena vai hengellisenä työnä. Jännite on ollut tutkijoille tuttu jo vuosikymmeniä, ja se nousi esiin myös Juntusen ja Jokelan tutkimuksissa.
– Kysymys jakaa myös diakoniatyöntekijöitä. Toiset korostavat diakonian karitatiivista palvelutehtävää, mutta toiset olisivat valmiita laajentamaan työnkuvaa lähemmäs papin tehtäviä.
Läpäiseekö diakonia koko kirkon?
Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtaja, kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara näkee diakoniatyötä käsittelevän väitösryppään takana kansainvälisen diakoniakiinnostuksen aallon. Se alkoi jo 1980-luvulla ekumeenisessa liikkeessä.
Suomessa uutta diakoniaheräämistä siivittivät 1990-luvun lama, Diakonia-ammattikorkeakoulun perustaminen, Kirkon nälkäryhmän työskentely ja vuonna 2002 Diakonian tutkimuksen seuran perustaminen.
– Itse pidän olennaisena kysymyksenä sitä, missä määrin diakonia on ammatillisesti erotettu ja eristetty diakoniatyöntekijöiden vastuualue ja missä määrin se läpäisee koko kirkon, Malkavaara sanoo.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.