Taloudellinen auttaminen on ollut diakonian keskeinen työmuoto koko 2000-luvun ajan, vaikka se suunniteltiin 1990-luvun laman jälkeen tilapäiseksi toimintamuodoksi, todettiin eilen maanantaina uuden Diakoniabarometrin julkistustilaisuudessa.
Vaikka ihmisten taloudellinen auttaminen on ensi sijassa yhteiskunnan tehtävä, 69 prosenttia kyselyyn vastanneista diakoniatyöntekijöistä kokee sen kuuluvan myös seurakunnille. 57 prosenttia tosin ajattelee, että taloudellisen auttamisen tulisi olla ennen kaikkea ohjausta ja neuvontaa. Juuri talous- ja velkaneuvonta on kuitenkin vähentynyt kymmenessä vuodessa seurakuntien diakoniatyössä peräti 18 prosenttiyksikköä.
Vastaajat myös arvioivat, että monet diakonia-asiakkaat pitävät seurakunnan taloudellista apua subjektiivisena oikeutenaan ja itsestään selvänä toimeentulon jatkeena. Vuonna 2013 vain 16 prosenttia diakoniatyöntekijöistä arvioi asiakkaiden ajattelevan näin, mutta tänä vuonna jo peräti 61 prosenttia oli tätä mieltä.
Kolmasosa vastaajista ajatteli, että seurakunnan taloudellisen avun pitäisi olla kertaluontoista.
Diakoniabarometri tutkii diakoniatyötä tekevien käsityksiä työstään ja sen kehittämisestä. Sitä on julkaistu vuodesta 1999 lähtien ja se ilmestyy joka toinen vuosi.
Barometrin toteutti tänä vuonna neljä Diakonia-ammattikorkeakoulussa ylempää tutkintoa suorittavaa opiskelijaa. Ohjausryhmään kuului jäseniä yhteistyötahoista. Aiheina olivat ruoka-apu, uskontolukutaidon merkitys diakoniatyössä, diakonian arki ja diakoniatyön johtaminen.
Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa kyselyllä, johon vastasi noin 500 henkilöä eli reilu kolmannes kaikista kirkossa diakoniatyötä tekevistä.
Vuoden 2020 diakoniabarometri toteutettiin kirkkohallituksen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton, Diakonian tutkimuksen seuran ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä.
Lue Diakoniabarometrin tuloksista lisää 2.10. ilmetyvästä Kotimaa-lehdestä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.