Juuri ilmestynyt Diakoniabarometri 2022 hahmottaa diakoniatyön muutoksia poikkeusaikana, jolloin seurakunnissa etsittiin ja kehitettiin uusia tapoja tavoittaa ja tukea ihmisiä.
Uusimmassa Diakoniabarometrikyselyssä diakoniatyöntekijöiltä kysyttiin muun muassa koronarajoitusten vaikutuksesta työhön ja asiakkaiden elämään, eri asiakasryhmien tapaamiseen sekä työmuotoihin.
Kyselyyn vastasi 355 diakoniatyöntekijää, mikä on noin 27 prosenttia kaikista diakoniatyöntekijöistä. Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä tammi-helmikuussa 2022.
Diakoniabarometritutkimus toteutettiin yhteistyössä Diakonia- ammattikorkeakoulun (Diak) kanssa. Barometritutkijoina toimi kolme Diakissa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavaa diakoniatyön ammattilaista: diakonissa Sirkku Hammarén Ruokolahden seurakunnasta, johtava diakoniatyöntekijä, diakoni Maija Hietaniemi Alavuden seurakunnasta ja päihdetyöntekijä, diakoniatyöntekijä Meri Kalanti Lahden seurakuntayhtymästä.
Koronan vaikutuksia diakoniatyöhön tutki Meri Kalanti. Barometrin antamat tulokset eivät yllätä. Koronapandemia rajoitti diakoniatapahtumisen järjestämistä, vapaaehtoistyötä, asiakkaiden elämää yleensä sekä kahdenkeskisiä tapaamisia.
Osa vastaajista kuvaa työn muuttuneen selviytymiseksi itsellä ja asiakkailla. Moni on pelännyt asiakaskontakteissa vahingossa tartuttavansa koronan asiakkaaseen. Toisaalta osa asiakkaista ei ole kertonut totuudenmukaisesti omasta terveydentilastaan.
Työmäärä lisääntyi ja työn rajaaminen vaikeutui
Diakoniatyötä ovat osaltaan kuormittaneet myös jatkuvat muutokset. Vastauksista nousi Meri Kalannin mukaan esiin, että toisten kannattelu on ollut raskasta silloin, kun omat voimat ovat olleet vähissä: Asiakkaiden yksinäisyyttä ja ahdistusta on vaikeampi jaksaa, jos itse painii samankaltaisten haasteiden kanssa.
Epäreiluuden kokemus työpaikalla on liittynyt siihen, että kirkon muiden työntekijöiden pitäessä rästissä olevia lomia, osa diakoniatyöntekijöistä on joutunut siirtämään lomiaan työmäärän kasvaessa.
Osa vastaajista olisi toivonut esihenkilöiltään enemmän tukea koronan aikana. Barometrin mukaan osalla vastaajista esihenkilö ei ole koronan aikana kertaakaan kysynyt jaksamisesta. Se herättää jatkokysymyksen, millä perusteilla diakoniatyöntekijöille valitaan esihenkilöitä.
Suurin osa barometriin vastanneista on kokenut työn määrän lisääntyneen pandemian myötä. Osan mielestä työ pysähtyi lähes kokonaan. Se johtuu siitä, että ihmisten kohtaaminen on ollut kiellettyä, vaikka se on ollut isoin osa työtä. Kaikkia asiakkaita ei ole tavoitettu edes puhelimella.
Osa vastaajista on sitä mieltä, että työasioiden siirtyminen etätöiden myötä kotiin on kuormittanut entisestään arkea. Työn rajaaminen on tullut vaikeammaksi samalla kun työn määrä on lisääntynyt. Joku vastaajista kuvasi asiakasmääränsä tuplaantuneen koronan aikana. Diakonian resurssit eivät ole ainakaan kasvaneet, eikä näköpiirissäkään ole niiden lisäämistä.
Yhteiskunnallista vaikuttamista tehdään diakoniatyössä todella vähän
Diakoniatyöntekijöiden vastauksissa korostui huoli asiakkaiden, etenkin ikäihmisten, yksinäisyydestä. Ikäihmiset olivat pandemian ajan karanteenissa kodeissaan.
Pandemian vaikutuksia diakonityöhön käsittelevän luvun koonneen Meri Kalannin mukaan on erikoista, että yhteiskunnallista vaikuttamista tehdään todella vähän, vaikka lähes jokainen diakoniaviranhaltija on sitä mieltä, että sitä pitäisi tehdä.
Kalanti kysyy: Onko niin, että diakoniatyön arjessa ei ole aikaa yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle, vai odotetaanko jonkun muun tekevän sitä? Toisaalta yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hänen mukaansa koko kirkon asia, ei pelkästään diakoniatyön.
Diakoniabarometrin toteuttajat ovat Diakonian tutkimuksen seura, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diakoniatyöntekijöiden Liitto ja Kirkkohallitus. Tuoreen tutkimuksen voi lukea täältä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Diakoniabarometri 2022: Epäreiluuden kokemukset ja puuttuva esihenkilöiden tuki leimasivat diakoniatyötä korona-aikana