Kotimaa24 selvitti ketkä piispoista ovat laatineet piispainkokouksen parisuhderukouspäätöksen erillisen täsmentävän evästyksen.
Lisäohjeita ovat laatineet Helsingin, Espoon, Porvoon, Mikkelin, Lapuan sekä Tampereen piispa. Turun arkkihiippakunnan kumpikaan piispa ei lähetä erillistä kirjettä, vaan he aikovat keskustella ohjeista lääninrovastien kanssa. Kuopion piispa Wille Riekkinen on luvannut ohjeistaa seurakuntien työntekijöitä vasta, jos näillä herää kysymyksiä piispainkokouksen ohjeen toteuttamisessa. Toistaiseksi epäselvyyksiä ei piispan mukaan ollut. Oulun piispan Samuel Salmi oli pitkään sairauslomalla, häneltä ohjeistusta ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.
Kokonaisuutenaan piispojen omat ohjeet ovat tiukasti kiinni piispainkokouksen ohjeissa ja kirkolliskokouksen linjauksissa.
Huomiota kiinnittävää tosin on, että Helsingin piispa Irja Askola huomauttaa omissa ohjeissaan erikseen, ettei rukouksen toimittaminen edellytä pyytävältä kirkon jäsenyyttä. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ei ole kirkollinen toimitus. Muut piispat eivät tätä asiaa mainitse. Askola on myös ainoa, joka ohjeistaa papin vaatetuksessa. Hän neuvoo, että pappi käyttää rukouksen aikana liturgista vaatetusta, jos asianosaiset yhdessä niin sopivat.
Ei merkitse hyväksymistä eikä hylkäämistä
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen huomauttaa heti kirjeensä alussa, että rukousohje ei merkitse rekisteröidyn parisuhteen hyväksymistä tai hylkäämistä. Kyse on henkilökohtaisella tasolla tapahtuvasta kohtaamisesta, johon voi kuulua myös rukousta. Mikkelin ja Tampereen piispat linjaavat, että jos rukous toteutetaan yksityisesti, se kuuluu lähtökohtaisesti sielunhoidon ja vaitiolovelvollisuuden piiriin. Häkkisen mukaan yhteisesti sovittu yhteisöllinen rukous rajautuu tilanteena ”yksityisen sielunhoidon ja julkisen jumalanpalveluselämän välimaastoon”. Mitä yhteisöllisempi ja julkisempi tilanne on, sitä tärkeämpää on hänen mukaansa yhteinen etukäteinen päätöksen teko. Lapuan piispa Simo Peura liikkuu Tampereen Matti Revon ja Mikkelin Seppo Häkkisen linjoilla.
Porvoon piispa Björn Vikström neuvoo, että tilanteissa jossa seurakunnassa ei löydy ketään parisuhderukousta toteuttamaan, pari pitää neuvoa toisen lähiseurakuntaan. Vikström myös varoittaa yrityksistä tehdä tilaisuudesta vihkimisen kaltaista. Porvoon piispa ottaa ainoana kantaa tilaisuuden musiikkiin toteamalla, että vaikka piispainkokouksen ohje ei erityisesti mainitse, tilaisuudessa on lupa veisata virsiä ja hengellisiä lauluja.
Moni piispa käy läpi piispainkokouksen ohjeistukseen syntyprosessin. Kaikki korostavat, ettei seurakunnan työntekijä ole velvoitettu parisuhderukoukseen ja ettei tilanne saa luoda mielikuvaa, että kyseessä olisi avioliittoon vihkiminen tai avioliiton kirkollinen siunaaminen. Piispat toisaalta korostavat, että jokaisella työntekijällä on yleinen velvollisuus asettua rinnalle ja kuunnella (homoseksuaalista) lähimmäistään.