Annika Kukkonen: Yksinkertaiseen on piilotettu paljon, virressä ja viestinnässä

Helsingin kaupunginorkesterin yleisötyön tuottajana työskentelevä Annika Kukkonen (os. Koivula) on tuttu näky Musiikkitalon aulassa.

– Tapaan jatkuvasti paljon ihmisiä muun muassa yleisölle avointen kenraaliharjoitusten myötä. Aikaisempi työni seurakunnan nuorisotyönohjaajana on antanut paljon eväitä erilaisten ryhmien tarpeiden kohtaamiseen. Tämä on musiikkikasvattajan unelmatyö, Kukkonen hymyilee.

Tällä hetkellä Kukkosta työllistää muun muassa Kummilapsiprojekti, jossa kaikki vuonna 2012 syntyneet helsinkiläislapset on kutsuttu kaupunginorkesterin kummilapsiksi.

– Perheet kutsutaan konserttiin kahdesti vuodessa, Kukkonen kertoo.

Vuonna 2008 Kukkoseen oli yhteydessä silloisen Seurakuntien Lapsityön Keskuksen musiikkisihteeri Mari Torri-Tuominen.

– Mari oli tuolloin kokoamassa Helmeilyä-kirjaan lauluja Martin Lönnebon rukoushelmien ympärille. Hän ehdotti, että tekisin materiaalia kirjaa varten.

Helmeilyä-kirjassa alun perin julkaistu Kuuntelen-laulu syntyi naisten tiiviissä yhteistyössä Kukkosen sävellyksen ja sana-aihion pohjalta. Virsikirjan lisävihkosta se löytyy virtenä 922.

– Halusin tuoda lauluun ajatusta pysähtymisestä, joka on läsnä Lönnebon rukouksissa. Sävelten välisillä suhteilla ja välimatkoilla tuin laulun sanomaa.

Kukkonen huomauttaa, että kahdesta virkkeestä koostuvassa laulussa tauot ovat tärkeitä.

– Paradoksi on siinä, että yksinkertaiseen on piilotettu paljon. Koen, että tämmöistä yksinkertaistamista tarvittaisiin enemmänkin nykyajan seurakunnan viestinnässä. Aika on niin täynnä kaikkea, että tekee hyvää pysähtyä välillä, Kukkonen pohtii.

Annika Kukkosen vahvimmat virsitunteet liittyvät lapsuuden kokemuksiin, kuten lauluhetkiin seurakunnan päiväkerhossa. Hän liittää virsitunteita myös elämän taitekohtiin.

– Ymmärrän silti hyvin, että nuorten voi olla vaikeaa löytää kosketuspintaa, jos virsien sanasto tai sävelistö ei peilaa heidän kokemusmaailmaansa. Virret ovat kuitenkin hurjan kauniita. Uskon, että uudetkin sukupolvet voivat löytää sen mystiikan, joka on säilynyt virsissä satoja vuosia. Yhdessä laulaminen kantaa ja voimauttaa.

Kukkonen on 33-vuotiaana uusista virrentekijöistä nuorin.

– Olen kokenut tämän ennen kaikkea palvelutehtävänä, en niinkään oman ilmaisun kanavana. Tämä oli minun tehtäväni tässä ajassa ja paikassa. Pakko vielä todeta, että työskentely Mari Torri-Tuomisen kanssa oli ratkiriemukasta!

Kuva: Heikki Tuuli

Lue myös:

Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia

Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä

Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia

Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä

Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia

Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä

Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa

Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen

Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla

Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa

Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli 
kuin sudokun tekoa

Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä

Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”

Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään kepeä rallatus”

Toivo Hyyryläinen: Virsi luo yhteyttä

Tuomo Nikkola: Talvivirsi kertoo talvesta lahjana

Edellinen artikkeliTeemu Laajasalo ehdokkaaksi Helsingin piispanvaaliin – ”Olen liberaali mutta en anarkisti”
Seuraava artikkeliSeurakuntamestari Pirkko Lammi: Unelma-ammatissa palkka ei ratkaise

Ei näytettäviä viestejä