Äitienpäivä: Torsti Lehtisen epäsovinnainen äiti rakasti ehdoitta

Elämä ei päästänyt filosofi ja kirjailija Torsti Lehtistä lapsuudessa helpolla. Jo syntyessään hän joutui erikoiseen rooliin. Torsti Vihtori sai täsmälleen saman nimen, joka oli hänen pari vuotta aiemmin hukkuneella isoveljellään.

– Olen sanonut puolitosissani, että olen veljeni sijainen maan päällä ja toivon hänen olevan tyytyväinen siihen, miten olen sijaisuuteni hoitanut. Ei asia minua ole vaivannut, vaikka kuvio on kieltämättä vähän outo.

Torsti Lehtisen äiti Alina oli lämmin, temperamenttinen ja epäsovinnainen ihminen, aito boheemi. Pieni perhe asui Kalliossa puutalon hellahuoneessa.

– Seurapiiri, joka meillä pörräsi, oli aika värikäs. Olin päivähoidossa iäkkään mustalaismamman hoivissa ja naapurustossa asui lesbo ompelijatar Kyllikki sekä nainen joka esiintyi miehenä. Susiparejakin oli. Äiti kuunteli kaikkia ja opetti minut suvaitsevaiseksi.

Lehtinen kokee äitinsä olleen moniarvoisuuden edelläkävijä.

– Kun tanssin äskettäin kaksimetrisen transvestiittiystäväni Jari Isadoran kanssa tangoa, minulle tuli isänmaallinen olo. Nuorena pakenin Kööpenhaminaan tai Amsterdamiin voidakseni hengittää vapaasti, mutta nyt viihdyn Suomessa. Tässä maassa on tapahtunut huikeaa vapautumista, Lehtinen sanoo.

Toisaalta Lehtinen myöntää, että hänen pitäisi olla huolestuneempi Suomen yhteiskunnallisen ilmapiirin kovenemisesta.

– Omassa ystäväpiirissäni Odinin soturit eivät päivystä. Elän ahdasmielisten trendien ulkopuolella. Tämä sisältää vastuuttomuuden vaaran.

”Äitini kuului enkelintekijöihin”

Lapsuutensa Karjalassa vain kiertokoulua käynyt Alina-äiti oli yritteliäs ihminen. Hän siivosi hotellissa ja tehtaassa, kävi mustanpörssin kauppaa ja myi työväentalon arpoja. Öisin hän teki raskaita pikeämistöitä mukulakivikaduilla.

Yhdessä äidin kanssa Torsti valmisti jo pikkupoikana paperikasseja Hakaniemen hallin kauppiaille ja myi pääsiäisen alla torilla koristeltuja pajunoksia, joiden höyhenet hän oli äidin kanssa värjännyt karamelliväreillä ja kuivattanut uunissa.

Alina oli mukana myös laittomien aborttien tekijöiden ringissä.

– Köyhät olivat näissä asioissa omassa varassaan, enkelintekijöiden armoilla.

Kun Torsti Lehtinen oli neljävuotias, hänen elämänsä mullistui: isä kuoli tuberkuloosiin ja äiti joutui vankilaan. Pikku-Torsti päätyi lastenkotiin.

– Koska varaa hoitoihin ei ollut, kovista kivuista kärsinyt isäni alkoholisoitui ja muuttui morfiinin orjaksi. Hän sai silmittömiä raivokohtauksia ennen kuolemaansa. Olen kuitenkin varma, että vanhempani tekivät parhaansa niissä oloissa.

”Äidiltä opin elämän pelkistämistä, virsiä ja työväenlauluja”

Kokemukset lastenkodista muovasivat Torsti Lehtisestä vapauden rakastajan. Ensimmäisen lastenkotivuotensa hän vietti lukitussa eristyshuoneessa, koska keuhkotaudin pelättiin tarttuneen häneenkin.

Eristyksen jälkeen alle kouluikäistä pikkupoikaa pidettiin viikkoja sidottuna nahkasitein sänkyyn, koska hän halusi jatkuvasti karata äitinsä luokse.

– En ole katkera näistä kokemuksista. Olen muuttanut ne hillittömäksi vapaudenrakkaudeksi. Aina, kun minulla on ollut rahaa, olen vaihtanut sen vapaudeksi. Inhoan tavaraa, mutta rakastan matkustamista.

Kansakoulun kolmannen luokan alkaessa Torsti pääsi takaisin äitinsä luo ja oli siitä onnellinen. Juopottelua ja väkivaltaa hän näki ympärillään edelleen eikä suhde uuden isäpuolen kanssakaan ollut ongelmaton. Silti Lehtinen arvostaa monia asioita äidissään ja lapsuudessaan.

– Äiti lauloi aina, vuoroin virsiä ja vuoroin työväenlauluja, tanssi kanssani tangoa ja rakasti minua ehdoitta. Olen kiitollinen, ettei hän koskaan kääntänyt minulle selkäänsä vaan hyväksyi totaalisesti. Häneltä opin, että elämä ei ole järkevä projekti, vaan kyse on syvemmistä voimavirroista.

”Kun äiti puhui, hänen koko ruumiinsa puhui”

Yksi tärkeä äidinperintö Lehtiselle on elämän äärimmäinen pelkistäminen.

– Opin, että kun on leipää, lämmin kolo ja joku, jonka viereen päänsä kallistaa, pääsee elämässä jo aika pitkälle.

Äidin karjalaiset sukujuuret näkyivät vahvana fyysisenä läsnäolona ja taipumuksena irrationaalisuuteen.

– Kun äitini puhui, hänen koko ruumiinsa puhui. Toisinaan hän huojutti itseään kuin vanhat itkijänaiset. Uskomukset olivat hänelle tärkeitä. En esimerkiksi vienyt äidilleni keltaisia kukkia, koska ne liittyivät hänen mielestään kuolemaan.

Vankilareissun jälkeenkin Alina-äiti jatkoi yritteliästä elämäänsä.

– Äidin kanssa hiivimme öisin Kallion kirkon puistossa taskulampun kanssa. Hän opetti oikean tekniikan pyydystää kastematoja. Niitä sitten myin Kolera-altaan reunalla eiralaisille, jotka menivät kalaan.

Nuorukaisena Torsti Lehtinen oli levoton ja venytti lain rajoja.

– Kaikilla kavereilla alkoi olla nahkapuserot ja farkut, mutta minä sain sosiaalitoimen maksusitoumuksella vain Suomi-verkkarit. Ryhdyin 13-vuotiaana salakuljettamaan satamasta savukkeita ja väkijuomia ja ostin nahkarotsin ja aidot Lee-farkut.

”Viimeisen palveluksen äiti teki minulle kuoltuaan”

Jossakin vaiheessa Torsti Lehtinen päätti laittaa elämänsä järjestykseen ja opiskella. Opintotukia ei tunnettu, joten nuori mies teki paljon töitä rahoittaakseen opintojaan.

– Kirjoitin 24-vuotiaana ylioppilaaksi Ressun iltalinjalta kaikkien aikojen parhain arvosanoin. Äidille se oli suuri ilon päivä. Koska arvosanani olivat niin hyvät, sain valita, mihin tiedekuntaan yliopistolle ilmoittautuisin. En kuitenkaan tullut ilmoittautuneeksi, vaan lähdin tyttöystäväni kanssa elämään hippielämää Tanskaan ja missasin omat lakkiaisenikin.

Lehtinen viihtyi jazz-klubeilla, joissa maissipiippu kiersi ja viini virtasi. Eräänä iltana hänelle tuli kuitenkin voimakas tunne, että on palattava heti Suomeen. Perille päästyään hän kuuli, että äiti on kuollut.

Torsti Lehtinen ehti äitinsä hautajaisiin. Hänen Suomeen paluutaan seuraavana päivänä oli myös viimeinen mahdollinen päivä ilmoittautua yliopistoon.

– Ilmoittauduin valtiotieteelliseen tiedekuntaan voidakseni muuttaa maailmaa paremmaksi. Väkisin mieleeni nousi kysymys, kutsuiko äiti viimeisenä palveluksenaan minut Suomeen, jotta pääsin sittenkin aloittamaan opintoni.

Torsti Lehtisen mielestä miehiä on kahdenlaisia: orpoja ja orjia.

– Minä olen orpo. Mutta en vaihtaisi orpouttani orjan osaan. Käytyäni läpi kaikki mahdolliset miehen mallit ja havaittuani ne keveiksi jäljelle jäi vain Isä Jumala. Minusta tuli hänen lellikkikatupoikansa.

Torsti Lehtisen kotisivut löytyvät osoitteesta:
www.torstilehtinen.com

Kuva: Jukka Granström

Edellinen artikkeliUusi opas kertoo, kuinka hautamuistomerkkiä huolletaan
Seuraava artikkeliLuther-kirkon alttariristin tunteikas matka alkoi

Ei näytettäviä viestejä