Afganistanilainen ”Adel” (nimi muutettu) hymyilee Porin Suviseurojen kentän reunalla olevassa teltassa.
Suomeen puolitoista vuotta sitten pakolaisena saapunut nuori mies kertoo lähteneensä kotimaastaan, koska joutui siellä hengenvaaraan.
– Muuan tuttavani toimii näkyvässä valtion tehtävässä. Tästä syystä Taliban halusi surmata myös minut, Adel kertoo.
Mutta oli lähtemiseen muitakin syitä. Niiden kertomiseen kuluisi Adelin mukaan koko päivä. Hän tiivistää tilanteensa muutamalla virkkeellä.
– Sanotaan vaikka niin, että minä olin erilainen kuin muut afgaanit. Jos olisin jäänyt Afganistaniin, minut olisi ennemmin tai myöhemmin tapettu.
Adel puhuu melko sujuvaa suomea. Hän kertoo kuuluvansa Afganistanin hazara-kansaan. Hazaroita on maan 33-miljoonaisesta väestöstä noin kahdeksan prosenttia. He eroavat Afganistanin valtaväestöstä uskonnollisesti siksi, että suurin osa hazaroista on shiialaisia. Tästä syystä hazaroiden asema on usein ollut sunnienemmistöisessä Afganistanissa vaikea.
Adel oli kuitenkin uskonnollinen etsijä.
– Afganistanissa opiskelin yliopistossa. Opintojeni ohessa tutkin siellä myös erilaisia uskontoja. Luin jopa Martti Lutherin tekstejä.
Kun nuori afgaani pakolaistiensä päätteeksi päätyi turvapaikanhakijaksi Suomeen, hän huomasi kristinuskon vaikutuksen näkyneen yhteiskunnassamme selvästi.
– Se todistaa, että täällä on oikea Jumala, Vapahtaja Jeesus Kristus. Täällä on rauha ja ihmiset ovat iloisia. Täällä voi kuulla Jumalan sanaa, täällä on kouluja ja ihmisistä pidetään huolta.
Afganistanissa taas ei nuoren miehen mukaan ole turvallisuutta eikä tasa-arvoa.
– Minusta ongelma siellä on nimenomaan uskonnossa.
Suomeen tultuaan Adel on käynyt rippikoulun ja saanut kasteen. Hän on liittynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi.
– Olen nyt luterilainen. Suomessa uskonnossa ei ole pakkoa. Olen vapaasti voinut kääntyä kristityksi.
Entä Suviseurat Porissa?
Adel tietää suunnilleen, että Suomen kirkossa on erilaisia suuntauksia. Hän on Porin Suviseuroissa ystävän kutsumana.
– Olen luterilainen ja uskovainen, mutta en lestadiolainen.
Adel kertoo asuneensa Suomessa eri vastaanottokeskuksissa. Turvapaikkapäätöstä ei ole vielä tehty. Pelottaako tulevaisuus?
– Haluaisin ajatella siitä positiivisesti. Tällä hetkellä asiani ovat Suomessa hyvin. Voin tavata ystäviäni ja saan myös uusia. Haluaisin olla huoleton. Luotan siihen, että Jumala hoitaa asiani, Adel pohdiskelee.
Ellei hän saa turvapaikkaa Suomesta, tilanne tietysti muuttuu.
– En osaa sanoa, mitä sitten tapahtuu. Afganistaniin en voi palata, se ei ole mahdollista. Olen Suomessa löytänyt Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, siinäkin mielessä ongelmani on paluun kannalta entistä suurempi, Adel sanoo.
Kuva: Jussi Rytkönen. ”Adel” näyttää kartalta kotimaansa sijainnin.
Lue myös:
Suviseuroissa vieraili myös eräs ortodoksi ja lestadiolainen – näin hän kertoo uskostaan
Yhdysvaltojen vanhoillislestadiolaiset eivät tarvitse liturgiaa, sanoo amerikkalaispastori