13 taloustermiä – opettele ainakin nämä

Seurakuntien luottamushenkilöt joutuvat tekemisiin talousasioiden kanssa. Monille kokouksen aikana budjettikäsittelyssä vilahtavat termit ovat hepreaa, mutta ei hätää. Ensinnäkin budjetti tarkoittaa yksinkertaisesti talousarviota eli tulo- ja menoarviota. Nimensä mukaisesti siinä arvioidaan (mieluiten mahdollisimman tarkasti) se mitä ansaitaan ja se mitä syödään. Näin päästään selville, siitä miten seuraava tilikausi (12 kuukautta) sujuu eli miten tullaan toimeen, voidaanko paksusti vai pitääkö kiristää vyötä.

Ohessa 13 muuta taloustermiä, joiden avulla pääsee keskusteluun mukaan:

1. Käyttötalous on kattokäsite, jonka sisällä on käytännöllisesti katsoen koko seurakunnan toiminta. Siihen kuuluvat toiminnalliset tavoitteet, jotka määritellään sanallisesti, mutta kuitenkin niin että tavoitteiden toteutumista voidaan vertailla. Sen ulkopuolelle jäävät investoinnit ja rahoitus. Käyttötaloutta ovat muun muassa toiminnan tulot ja menot, henkilökunnan palkat ja kiinteistöjen korjaus- ja muut kulut. Myös hautaustoimi on osa seurakunnan käyttötaloutta.

2. Tuloslaskelmaan summataan käyttötalouden tulot ja menot. Siitä näkyy, miten paljon seurakunta on saanut mm. vero- ja maksutuloja ja kuinka suuria sen menot ovat olleet. Tuloslaskelman avulla voi helpommin tarkastella seurakunnan taloustilannetta.

3. Vuosikate
tuloslaskelmassa kertoo, miten paljon rahaa on jäljellä kun menot on vähennetty tuloista. Se on tuloslaskelman tärkein luku. Vuosikatteen pitää olla selvästi plussalla, koska nollatilanteessa seurakunnalla ei ole varaa maksaa lainoja, eikä tehdä poistoja, joilla varaudutaan tuleviin korjauksiin. Jos ei korjata, tilat ja kiinteistöt alkavat rapistua. Vuosikatteen avulla kartutetaan myös tuleviin investointeihin tarvittavia varoja.

4. Toimintakate on aina miinuksella, koska toiminnan tuotot eivät ilman verotuloja riitä mihinkään.

5. Toimintatuottoja ovat mm. rippikoulu- ja leirimaksut, tulot ulosvuokratuista kiinteistöistä, ja metsän myynnistä ja seurakunnan toimintaan kerätyt kolehdit.

6. Toimintakulujen isoin osa ovat henkilöstön palkat. Siellä ovat myös kaikki ulkoa ostetut palvelut ja muille maksetut vuokrat. Menoissa ovat myös seurakunnan antamat avustukset.

7. Verotulot ovat valtaosin seurakunnan jäsenten maksamia kirkollisveroja, joiden prosentista valtuustot päättävät. Seurakunnat saavat myös 2,81 prosenttia seurakunnan alueella toimivien yritysten maksamien yhteisöverojen tuotosta. Prosentti on vaihdellut vuosittain. Jatkossa valtion budjettiin on tarkoitus varata vuosittain valtionapuna seurakunnille tietty summa, joka seuraa indeksiä. Se on suunniteltu jaettavaksi seurakunnille kunnan asukasluvun suhteessa.

8. Verotuskulut ovat seurakuntien valtiolle maksamaa korvausta. Seurakunnat maksavat valtiolle vuosittain yli 20 miljoonaa euroa siitä, että valtio kerää kirkollisverot ja tilittää ne seurakunnille. Yhteisöveron muuttuessa budjettipohjaiseksi verotuskuluja alennetaan.

9. Keskusrahastomaksut ovat tietty prosentti, jolla jokainen seurakunta osallistuu kirkon keskushallinnon ylläpitoon. Kerättyjä varoja käytetään myös seurakuntien avustamiseen.

10. Toiminta-avustukset ovat seurakunnan saamia tuloja. Kirkon keskusrahasto maksaa joillekin seurakunnille verotulojen täydennystä tai tarvittaessa rakennusavustuksia. Jotkut seurakunnat ovat saaneet myös EU-avustuksia.

11. Poistot ja arvonalentumiset ovat se osa tuloslaskelmaa, josta näkee, miten seurakunta varautuu tuleviin investointeihin. Seurakunnan kiinteistöt kuluvat joka vuosi ja niistä tehdään kirjanpitoon sekä poistoja että arvonalennuksia.

12. Tuloslaskelman vertailut auttavat luottamushenkilöä näkemään, millainen seurakunnan taloudellinen tilanne oli edellisenä vuonna (Edellinen tilinpäätös), missä parhaillaan ollaan menossa (Kuluvan vuoden TA) ja mitä seuraavalle vuodelle on suunniteltu (Talousarvio). TS 2 ja TS 3 kertovat, millaisena seurakunnan taloutta suunnittelevat näkevät kaksi seuraavaa vuotta.

13. Tase kertoo seurakunnan taloudellisen aseman eli varat, velat ja vastuut. Siinä on kaksi puolta, vastaavaa ja vastattavaa. Kummankin loppusumman on oltava sama. Tase on kirjanpidollinen tapa esittää, mitä seurakunta omistaa ja mistä se vastaa. Omaisuuden tasearvoista tehdään kirjanpidollinen poisto, eivätkä tasearvot koskaan vastaa omaisuuden käypää arvoa.

Lue myös Kuinka budjettia luetaan – talouden termejä pitää opiskella

Edellinen artikkeliLaurea ja seurakunnat yhteistyösopimukseen
Seuraava artikkeliVenäjän kirkko havittelee Kiovan patriarkaatin kirkkoja Krimillä

Ei näytettäviä viestejä